Uusi siemennys ja tiineys

Ote Ypäjä SH-ratsuvarsa 2017 -kimpan tiedotteista 3-7/2016 (11.7-20.8.2016) 

Eläinlääkäri Isa Immonen kertoo, että Urmeli päästiin siementämään uudelleen maanantaina 4.7. Urmelin kohtu keräsi jälleen hieman nestettä, joka huuhdeltiin pois pari päivää myöhemmin. Neste oli kuitenkin kirkasta, eli merkkejä tulehduksesta ei löytynyt.

18.7.2016 Eläinlääkäri Isa Immonen kertoi puhelimessa tämänaamuisen tiineystarkastuksen tulokset: ultraus paljasti, että Ypäjä Urmeli on tiinehtynyt 14 päivää sitten tehdyssä siemennyksessä.  Seuraava rutiinitutkimus tehdään parin viikon kuluttua.

1.8.2016 tehtiin uusi tiineystarkastus, jossa selvitettiin kaksi viikkoa sitten havaitun varsanalun kuulumiset.  Eläinlääkäri Tiina Reilas kertoo, että alkio on hyvänkokoinen ja sydämenlyönnit erottuvat odotusten mukaisesti.  

Ultraäänikuva alkiosta. Kuva: Tiina Reilas.

TIETOISKU: Alkiosta varsaksi

Hevosen alkio kasvaa vauhdikkaasti. Viikon ikäisenä se on puolimillinen, josta se venähtää parissa päivässä parin millimetrin mittaiseksi. 10 päivän ikäisenä se saadaan näkyviin ultrassa.  

Kahden viikon ikäisen alkion halkaisija on 14–18 mm. Tässä vaiheessa se on vielä muodoltaan pyöreä, mutta muuttuu sitten kolmikulmaiseksi. Kolmen viikon iästä alkaen muoto on epäsäännöllinen.  

Kuvassa Urmelin alkio on 35 päivän ikäinen. Nyt se on jo sikiö; nimitys vaihtuu 40 tiineyspäivän kohdalla.  

Kahden kuukauden ikäinen sikiö muistuttaa pienine kavioineen jo hevosta. 80 päivän kohdalla pää ja kaula ovat nousseet normaaliin asentoonsa.  

Karvankasvu alkaa 100 päivän kohdalla, jolloin turpaan nousee hento karvoitus. 150 päivän ikäisellä sikiöllä karvaa kasvaa silmäluomiin, ja harja ja häntä alkavat kehittyä 180 päivän kohdalla. 270 päivän kohdalla karva peittää koko kehon.  

Sikiö on valmis varsa keskimäärin 335 vuorokauden ikäisenä eli tamma kantaa 11 kuukautta. Vaihtelu on kuitenkin suurta, ja vuosikin voi tulla täyteen. Suomenhevosvarsan syntymäpaino on 50 kilon hujakoilla, mutta tässäkin vaihtelu on suurta.  

Kylmäverirodut kantavat pitempään kuin lämminveriset, ja orivarsa odottaa syntymäänsä päivän tai pari kauemmin kuin tammavarsa. Tiineysaikaan vaikuttavat myös sikiön ja emätamman perintötekijät. Ympäristötekijöillä, esimerkiksi valon määrällä, on niin ikään vaikutusta.