Valmistautuminen varsomiseen

Ote Ypäjä SH-ratsuvarsa 2017 -kimpan tiedotteesta 12/2017 (31.5.2017) 

Urmelia on valmisteltu varsomiseen pitkin toukokuuta. Urmeli sai Hippomectin -matokuurin 16.5. ja hieman myöhemmin siltä riisuttiin kengät. Viime viikot Urmeli on ulkoillut normaalisti, mutta ollut tarhassa yksin. Se jäi vaille seuraa, kun tarhakaveri lähti käymään Helsingissä hevosenhoitajien ammattitaitomittelössä Taitaja-kisoissa. Tämän jälkeen tammoja ei palautettu yhteen, mahdollisesti matkaan tarttuneiden pöpöjen loitolla pitämiseksi.  

Tiineyden loppuvaiheessa Urmeli on saanut E-vitamiinilisää. Sen heinäannos on 8 kiloa päivässä (2-2-4), minkä lisäksi se syö tiineille ja imettäville tammoille tarkoitettua täysrehua 1½ litraa päivässä (½-½-½). Kuppiin pannaan säännöllisesti myös kivennäissekoitusta ja suolaa.  

Kuivikkeeksi on nyt laitettu olkea. Olkea suositaan varsomiskuivikkeena, koska se tartu hengitysteihin, kalvoihin ja jälkeisiin kuten turve tai puru.  

Tallin sulkeutuessa yöksi tammalle laitetaan varsomisvyö, joka hälyttää tallimestarin puhelimessa, kun tamma käy makuulle (eli vyön sensorit reagoivat asennon muutokseen). Nykyteknologia antaa mahdollisuuden myös seurata varsomiskarsinan tapahtumia etänä älypuhelimen tai tietokoneen välityksellä. 

Kun vyö hälyttää, kokenut päivystävä tallimestari kiirehtii paikalle seuraamaan prosessin etenemistä ja avustaa tarvittaessa. Hevonen on erinomainen synnyttäjä, ja apu on lähellä.

Varsomisen lähestymisestä kertovat lantion ja hännän ympäristön lihasten löystyminen, nisien kääntyminen sojottamaan ulospäin ja vahatippojen ilmestyminen niiden päihin. 

TIETOISKU: kun varsa on melkein valmis 

Eläinlääketieteen tohtori Tiina Reilaksen luennolla oli mukana oheinen kuva. Kuva havainnollistaa, kuinka kohdussa syntymäisillään oleva varsa täyttää tamman vatsaontelon ja missä asennossa varsa odottelee tapahtumien käynnistymistä.


 Kuva: Ginther 1998 in AAEP Proceedings, sit. Tiina Reilas

Normaalissa asennossa oleva sikiö on etutilassa selällään. Takajalat ovat napanuoran puoleisessa kohdunsarvessa, jonne ne työntyivät 9. tiineyskuukaudella. Pää on ylimpänä ja lähimpänä kohdunkaulaa. Reilas kertoi luennollaan myös, että sikiön etu- ja takajalat liikkuvat aktiivisesti viimeisellä kuukaudella.  

Maailmaan tullaan etujalat edellä ja turpa välittömästi niiden päällä.  

Hevosen kantoaika on keskimäärin 11 kuukautta (335–342 vuorokautta). Vuoden kantoaika ei kuitenkaan ole tavaton. Kantoaikaa voi pidentää istukan heikkous, joka hidastaa varsan kypsymistä. Heikolla istukallakin voi kuitenkin saada aikaan oikein hyviä varsoja.  

Orivarsa pysyy kohdussa 1,8 vuorokautta tammavarsaa kauemmin. Keväällä tiinehtyneet kantavat loppukesällä tiinehtyneitä pitempään niin, että ero huhtikuun ja elokuun välillä on keskimäärin 11 vuorokautta.