9&1.(viimeinen artikkeli tamman vuosikellossa JA ensimmäinen artikkeli varsan vuosikellossa – maitovarsan kesäkuu) Varsan syntymä ja ensimmäiset elinpäivät

Ote Ypäjä SH-ratsuvarsa 2017 -kimpan tiedotteista 14-15/2017 (13-27.6.2017) 

Ypäjä Urmelin varsominen eteni melkein kuin oppikirjassa. Tapahtumia seurannut tallimestari Liisa Taskinen kertoo, että iltatallin aikaan Urmeli kehitti vahatipat nisiinsä. Varsa oli maailmassa pari tuntia myöhemmin, kello 20:20, siis 20 minuuttia sikiövedenmenon jälkeen. Jälkeiset tulivat kerralla ulos noin varttia myöhemmin, kun tamma nousi ylös.  

Ypäjä Onerva on syntynyt. Kuva: Maarit Lahtinen

Pikku varsa osoittautui virtavaksi: se nousi jaloilleen kello 20:45 ja alkoi imeä ja saada ternimaidon tärkeitä vasta-aineita kolme varttia myöhemmin. Ensimmäinen kakka irtosi heti kymmenen jälkeen. Näiden tuiki tärkeiden alkutoimien jälkeen edessä onkin sitten –elämä!  

TIETOISKU: Pikkuvarsan ravinto ja käsittelytoimenpiteet 

Pikkuvarsan pääravintoa on maito. Terve varsa tankkaa 15–60 minuutin välein ja on herätessään aina nälkäinen. Varsa alkaa maistella emänsä eväitä viikon ikäisenä. 

Hyvä maito ja hyvä laidunruoho riittävät varsalle parin kuukauden ikään saakka. Sen jälkeen tamman maidontuotanto laskee, ja varsalle aletaan tarjota lisäruokaa.

Pikkuvarsa totutetaan ihmiseen ja käsittelyn perusasioihin ensimmäisinä elinpäivinään.   

Käsittely aloitetaan rapsuttelusta ja riimun päähän laittamisesta. Varsaa myös harjataan. Aluksi riittää muutama pehmeä veto tamman puhdistuksen yhteydessä. Myös jalkojen nostelu kannattaa aloittaa varhaisessa vaiheessa. Jalka nostetaan aluksi vain hetkeksi, ja varsa voi tällöin nojata esimerkiksi seinää vasten.  

Asioita tehdään vähän kerrallaan ja johdonmukaisesti toistaen.  

Talutukseen tottuminen etenee sujuvasti, kun pikkuvarsa vielä seuraa emäänsä tiiviisti. Taluttaessa riimunnaru kulkee varsan kaulalta / rinnuksilta. Menettely auttaa pidättelyssä ja ohjaamisessa sekä välttää äkillistä painetta niskanikamissa. Terävä nykäisy pikkuvarsan säikähtäessä voi jopa murtaa sen niskan. Jos matkanteko pysähtyy tai suunnasta syntyy epäselvyyttä, on parempi työntää takaa kuin vetää edestä. Niskan suojaamiseksi ja vetopaniikin välttämiseksi pikkuvarsaa ei myöskään sidota kiinni riimunsa narusta. 


Onerva totuttelemassa talutukseen Pauliina Raennon ohjauksessa. Kuva: Päivi Laine

4. Varsan madotus (maitovarsan elokuu)

Ote Ypäjä SH-ratsuvarsa 2017 -kimpan tiedotteesta 18/2017 (8.8.2017)

Laidunkauden keskeyttää piipahdus tallissa: on aika arvioida uudelleen Onervan jalkojen liimakengitystarvetta ja madottaa varsa.  

Onervan madotus seuraa hevoseläinlääkäreiden suositusta, jonka mukaisesti madotus aloitetaan viimeistään kahden kuukauden iässä. Tämän jälkeen kuuri uusitaan kahden kuukauden välein vuoden ikään saakka. Vuoden iässä varsa on siis madotettu kuusi kertaa.  

Madotus aloitetaan Axilurilla. Eläinlääkäri Seppo Hyypän mukaan Axilur tehoaa varsoja vaivaaviin suolinkaisiin ja on turvallinen aloittava lääke, koska se ei imeydy suolistosta. Tämä tarkoittaa, että mahdollinen yliannostus ei ole vaarallinen toisin kuin joillakin muilla matolääkkeillä. Tämä on tärkeää, koska varsan painon arvioiminen voi olla vaikeaa. 


Ypäjä Onerva laitumella. Kuva: Pauliina Raento.

TIETOISKU: Suolinkaiset varsojen vaivana 

Pikkuvarsoja kiusaavat erityisesti suolinkaiset. Ne ovat jopa 30-senttisiä valkoisia ”lieroja”, jotka voivat tukkia varsan suoliston ja pahimmillaan tappaa varsinkin alle 2-vuotiaan varsan. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että varsat madotetaan ajoissa, eikä vasta laidunkauden päättyessä. Suolinkaiset vaivaavat nuoria hevosia vielä nelivuotiaitakin, minkä jälkeen hevosen oma vastustuskyky paranee. Mikäli suolinkaisia esiintyy lantanäytteessä tämän jälkeen, loisrasitus tallilla on suuri.  

Yksi suolinkaisnaaras voi munia jopa 200 000 munaa päivässä. Paksukuoriset munat pysyvät laitumella tartuntakykyisinä jopa kymmenen vuotta. Siksi laidunten huolto ja hygieniasta huolehtiminen on erittäin tärkeää. Laidunten loisrasitusta voi vähentää pitämällä hevoset sisällä ja tarhassa pari päivää madotuksen jälkeen, jolloin lanta voidaan kerätä talteen. 

Varsat saattavat syödä oman emänsä lantaa ensimmäisten elinkuukausiensa aikana noin viiden kuukauden ikään saakka. Omistajia lannansyönti usein huolestuttaa, mutta kyse on täysin normaalista käyttäytymisestä.  

Tutkimuksissa lannansyönnille on esitetty useita mahdollisia syitä. Näitä ovat tarvittavien ravinteiden hankkiminen, suoliston suojaaminen ja sen toiminnan edistäminen sekä syötävän ravinnon tunnistamiseen oppiminen.  

Mikäli aikuinen hevonen syö ulosteita, sen ruokinnan laatu ja määrä on syytä tarkistaa. 

Lähteenä ELT Seppo Hyypän tallimestarioppilaille pitämä luento. 

Hevosjalostusliitto kasvattajan tukena

Hevosjalostusliitot ovat tehneet Suomessa työtä hevosten hyväksi yli sata vuotta. Kuudentoista alueellisen hevosjalostusliiton keskusjärjestönä toimii Suomen Hippos. Hevosjalostusliittojen tehtäviin kuuluu mm. vastaanottaa varsomisilmoitukset, kirjata varsat syntyneiksi, hoitaa varsojen sekä tuontihevosten tunnistus sekä lähettää nämä tiedot eteenpäin Hippokseen rekisteröintiä varten. Myös omistajanvaihdokset onnistuvat hevosjalostusliiton kautta vuoden 2019 loppuun. Lisäksi liitot ylläpitävät orivarsalaitumia, järjestävät tamma- ja varsanäyttelyitä sekä erilaisia koulutuksia ja kursseja. 

Hämeen hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja Anu Kantala kertoo oman alueensa hevosjalostusliiton toiminnasta. Toiminta-alue on laaja ja siihen kuuluu suurin osa Kanta-Hämeestä ja Pirkanmaasta. Tunnistettavia varsoja sekä tuontihevosia kertyykin vuosittain yhteensä 600-700 ja näyttelypäiviä liitolle tulee noin 10 vuodessa.  

Kantala on Hämeen hevosjalostusliiton ainoa työntekijä, mutta tunnistuksia tekee hänen lisäkseen satunnaisesti kaksi henkilöä ostopalveluna.
Tunnistajalta vaaditaan kykyä pärjätä hevosten kanssa sekä kiinnostusta ja tietoa hevosten väreistä ja merkeistä. Suomen Hippos järjestää tunnistajakurssin ja antaa oikeuden toimia tunnistajana.  

Varsan synnyttyä tehdään varsomisilmoitus sähköisesti Oma talli –tunnuksilla tai astutustodistuksen varsomisilmoituksella. Mikäli edellä mainittuihin ei ole mahdollisuutta, voi ilmoituksen tehdä suoraan hevosjalostusliittoon puhelimitse tai sähköpostitse. Rekisteröinnin hinta on edullisin, kun ilmoitus on tehty 1kk:n kuluessa varsan syntymästä. Ilmoituksen voi tehdä myöhemminkin, mutta rekisteröinnin hinta on tällöin korkeampi. 

Varsalla tulee olla tunnistusasiakirja eli hevospassi viimeistään 12kk:n ikäisenä. Ravikilpailuoikeuden saamiseksi varsa on tunnistettava syntymää seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Kantala kertoo seuraavansa varsomisilmoituksia ja suunnittelee tunnistuskäynnit eri alueille, jotta mahdollisimman paljon saman alueen varsoja saataisiin samalla reissulla tunnistettua. Hänellä on tapana ottaa yhteyttä kasvattajiin ja kertoa milloin hän olisi tulossa alueelle. Tunnistuksen voi tilata myös itse ottamalla yhteyttä ja Kantala muistuttaakin, että vastuu tunnistuksen tilaamisesta on lopulta kasvattajalla itsellään. 

Tunnistuksessa varsalle asennetaan mikrosiru, siltä otetaan jouhinäyte DNA-tutkimusta varten, sekä kirjataan ylös varsan väri ja merkit. Katso tästä video Anu Kantalasta tunnistamassa. Tunnistusta varten on hyvä varata valoisa tila, jossa varsaa on turvallista käsitellä. Tunnistuksen sujuvuuden vuoksi olisi hyvä, jos varsa olisi haettu jo valmiiksi tilaan, jossa tunnistus tehdään. Varsan olisi hyvä olla jo tottunut riimuun ja käsittelyyn. Kantalan mukaan on epäreilua varsaa kohtaan, mikäli käsittelyn puutteen vuoksi toimenpiteet joudutaan tekemään väkisin.

Kantala kertoo hevosjalostusliittojen tarjoavan asiantuntemusta sekä tukea hevoskasvattajille. Hevosjalostusliitoissa löytyy tietämystä mm. Kasvatuspalveluja tarjoavista talleista ja varsalaitumista. Tällaisia palveluita ei välttämättä mainosteta julkisesti, mutta kasvattajien luona kulkevalla tunnistajalla on yleensä hyvä käsitys alueen hevoskasvattajista ja kasvatuksen palveluista. Uusia hevoskasvattajia ohjataan hevosjalostusliitossa mielellään ja aina voi ottaa yhteyttä, oli kysymys mistä tahansa kasvattamiseen liittyvästä. Kantala toteaakin liiton olevan olemassa juuri asiakasta varten!

Anu Kantala

  • Toimenkuva: Hämeen hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja
  • Työn hyvät puolet: Työ on itsenäistä, vaihtelevaa ja monipuolista. Työssä tapaa paljon hevosia ja hevosihmisiä.
  • Työn haasteet: Työajat ovat epäsäännölliset ja kausiluontoisesti työssä on “ruuhka-aikoja”.  Yhden ihmisen organisaatiossa työt ovat yhden ihmisen vastuulla.
  • Harrastukset: Luonnollisesti seuraan hevosurheilua, mutta omia hevosia ei tällä hetkellä ole. Koitan matkustella aina, kun vain on mahdollista. Lisäksi olen kiinnostunut vanhoista esineistä ja rakennuksista sekä taiteesta.

Kirjoittajat: Lotta Kovaljeff, Taru Lehtinen ja Marianne Malm, HAMK

Kirjoittajat ovat Hämeen ammattikorkeakoulun hevostalouden kolmannen vuoden opiskelijoita ja tekevät asiantuntijaharjoitteluaan Uudet hevoskasvattajat-hankkeelle.

Kokemuksia kasvatuksesta, varsojen koulutuksesta ja siitosoriin omistamisesta

I-palkitun suomenhevosori Säämiehen omistaja Anne Leinonen on aina hankkinut omat hevosensa pikkuvarsoina. Varsinainen innostus varsojen ja nuorten hevosten koulutukseen hänellä alkoi oman varsan ostamisen myötä vuonna 1997. Vaikka trakehner tamma Fioret ei ollut rakenteeltaan ihan ideaali (varsinkaan kouluhevoseksi), Leinonen sai kokea sen kanssa hienoja hetkiä ja kouluttaa hevosen itse Va:A tasolle saakka.

Oman tamman myötä syntyi myös oma kasvatti Cruella Devil. Fioret sairatui kilpauran jälkeen Cushining tautiin, eikä enää tiinehtynyt. ”Opiskelujen vuoksi jouduin valitsemaan, kumman hevosista pidän. En osannut päättää kumman myyn, joten laitoin molemmat myyntiin ja se kumpi menee ensin kaupaksi, saa mennä. Varsa meni kaupaksi.” Leinonen sai onnekseen kuitenkin sisäänratsastaa oman kasvattinsa 3-4 vuotiaana ja seurata muutenkin sen kehitystä. Myöhemmin monien sattumusten kautta hän sai ostaa kasvattinsa takaisin itselleen sen ollessa 10 vuotias.

Yksivuotiaan Säämiehen Leinonen hankki alun perin myyntiprojektiksi. Hän oli yrittänyt astuttaa puoliveritammaansa, joka ei kuitenkaan tiinehtynyt. ”Aloin selailemaan varsojen myyntisivuja ja tarkoituksena oli, että ostan varsan, koulutan sitä vähän ja sitten myyn pois sisäänratsastettuna. Myynti-ilmoituksia selaillessa tuli ajatus, että voisihan se varsa olla myös suomenhevonen.” Vuotiaan Säämiehen myynti-ilmoituksessa Leinosen silmään pisti sen hauska nimi, sekä varsan hyvä isäori Pilven Poika.

Säämies tuli Leinoselle yksivuotissyksynä suoraan orilaitumelta. ”Tuodessani Säämiehen kotiin mieheni totesi, että se näyttää ihan aasilta ja laukkaa kuin lehmä. Alusta asti minulle oli kuitenkin selvää, että se liikkuu erittäin hyvin.”

Leinonen kävi Säämiehen kanssa varsanäyttelyissä. 1- ja 2-vuotiaana niistä ei tullut mainittavaa menestystä. 3-vuotiaana Säämies oli valtakunnallisen varsanäyttelyn paras ratsusuunnan varsa ja koko näyttelyn toiseksi paras hevonen. Säämiehen 3-5-vuotiskausina he osallistuivat joka vuosi nuorten suomenhevosten laatuarvosteluun, ja joka vuosi tuli myös sijoitus kokonaiskilpailussa. 3-vuotiaana Säämies oli paras estehevonen sekä kokonaiskilpailun voittaja ja 4-vuotiaana jälleen laatuarvostelun paras estehevonen. Vasta tämän jälkeen Leinonen alkoi ymmärtää, minkälainen kultakimpale hänellä onkaan käsissään.

Varsojen ja nuorten hevosten koulutus on Leinosen mukaan erittäin mielenkiintoista ja antoisaa. Tärkeintä on ymmärtää mitä tekee ja miksi, sekä muistaa, että hevoset ovat yksilöitä. Jokin toinen tapa toimii toisella ja toinen tapa toisella hevosella. Sen vuoksi kouluttajan täytyy myös olla valmis muuttamaan omia toimintatapojaan.

Hän suosittelee pikkuvarsan ostoa sellaiselle ihmiselle, joka osaa pyytää apua, jos huomaa ettei itse osaa tai pärjää.  Vaikka varsan hankintahinta on usein edullisempi kuin jo hieman koulutetun hevosen, kannattaa ottaa huomioon, että kuluja kyllä tulee varsallekin. Usein ei tule esimerkiksi ajatelleeksi, että nuoren hevosen satulaa voi joutua vaihtamaan jopa muutama kuukauden välein. Leinonen suosittelee lisäksi käyttämään ulkopuolisia ratsastajia ja muitakin käsittelijöitä, jotta hevonen tottuu erilaisiin ihmisiin, tapoihin ja tilanteisiin.

Säämies on astunut aiemmat kaudet luomuna, mutta tänä kesänä (2019) se astuu Häijään oriasemalla. Leinonen kertoo, että oriasemalla käynti on oriille turvallisempaa ja helpompaa erityisesti, jos oriilla on paljon tamma asiakkaita. Tammojenkin kannalta esimerkiksi tulehdusriski on tällöin pienempi. Jos tamma vielä asuu oriasemalla kiiman ajan, sitä voidaan ultrata useammin ja löytää helpommin sopiva siemennysajankohta. Oriasemalla käynti vaatii oriin omistajalta joko mahdollisuutta käyttää oria aina tarvittaessa pukille hyppäämässä (useimmiten aamulla aikaisin kukonlaulunaikaan) tai asuttaa oria kesä oriasemalla. Oriin omistajalle tulee enemmän kuluja oriasematoiminnasta.

Parasta hevosten kasvattamisessa Leinoselle on ollut se, että näkee työnsä jäljen, sekä ne hetket kun tulee menestystä. Menestys voi olla paitsi kilpailutulos, myös jokin koulutuksellinen tavoite, minkä on itse asettanut. Haasteita tulee väistämättäkin eteen, ja joskus lopputulos voi olla myös se ikävin. Leinonen joutui itse tekemään sen vaikeimman päätöksen kasvattihevosensa suhteen sen ollessa vasta 13-vuotias. ”Joskus joutuu miettimään mikä on hevosen kannalta paras ratkaisu, minun kasvattini tapauksessa se oli eutanasia.”

Tammanomistajalle Leinonen antaa vinkiksi katsoa omaa tammaansa kriittisesti: mitkä ovat sen hyvät ja huonot puolet? Erityisesti suomenhevosten kohdalla Leinonen suosittelee tekemään testiparituksen Heilassa ja katsomaan sukusiitosasteen. Lisäksi hän suosittelee miettimään etukäteen mihin käyttöön tulevaa varsaa suunnittelee: itselle vai myyntiin? Tärkeää on myös miettiä valmiiksi mitä on valmis tekemään ja kuinka paljon on valmis panostamaan rahallisesti, jos tamman tiinehdyttämiseksi täytyykin tehdä hoitoja tai jos synnytyksessä tulee ongelmia.

Anne Leinonen ja Säämies. Kuva: Suvi Pyyvaara.

Anne Leinonen

Ammatti: Pieneläinhoitaja, yrittäjä

Siitosoriin omistamisen hyvät puolet: Saa seurata ja nähdä jälkeläisten kasvua ja kehitystä. Erityisen mielenkiintoista on nähdä, minkälaisia jälkeläisiä oma ori jättää ja periytyykö ne orin parhaat ominaisuudet.

Siitosoriin omistamisen haasteet: Joskus törmää ihmisten ”orikammoon”: kisoissa joku voi tulla sanomaan, että älä tee sitä tai tätä kun sinulla on ori, tai että ei voi tulla sinne, kun siellä on tammoja. Lisäksi astutuskaudella täytyy miettiä, kuinka paljon voi vaikkapa kilpailla astutusten lomassa, ettei toiminta tule liian rankaksi hevoselle. Melkein jokainen enemmän esillä oleva ori ja sen omistaja törmää varmasti jossakin kohtaa asiattomaan kommentointiin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Niitä kirjoituksia täytyy oppia käsittelemään ja olla ottamatta niistä itseensä.

Harrastukset: Aikaa harrastuksille jää vähän, mutta koirien kanssa lenkkeily on mukavan rentouttavaa.

Kirjoittaja: Lotta Kovaljeff

Kirjoittaja on Hämeen ammattikorkeakoulun hevostalouden kolmannen vuoden opiskelija, joka tekee asiantuntijaharjoitteluaan Uudet hevoskasvattajat-hankkeelle.

Ravitalli, jossa varsat ovat etusijalla

Tiina ja Juha Koskela pitävät ravitallia Pilvenmäen raviradan kupeessa. Aiemmin Koskelat pitivät omaa tallia samoissa tiloissa, mutta nyt he ovat töissä Tapio Mäki-Tulokkaalla. Toiminta perustuu nuorten hevosten opettamiseen. Juha Koskela kertoo, että hän ja Tiina ovat molemmat syntyneet hevosperheeseen ja molempien kotona on kasvatettu hevosia. Näin ollen he ovat pienestä pitäen päässeet seuraamaan hevoskasvatusta ja toimimaan varsojen kanssa. Viimeiset 10 vuotta Koskelat ovat tehneet töitä nuorten hevosten parissa. 

Tallin toimintaperiaatteista Koskela kertoo, että vuotiaat ravurinalut tulevat opetukseen laidunkauden jälkeen. Syksyn kuluessa ensimmäiset pari kuukautta varsoille opetetaan perusasioita, joita toistetaan mahdollisimman paljon. Opetus aloitetaan valjastamisesta ja ohjasajosta. Koskela toivoo, että varsoja olisi hieman jo käsitelty, esimerkiksi opetettu seisomaan kiinnipidettynä, ennen kuin ne tulevat koulutukseen. Kuitenkaan ajo-opetusta ei toivota olevan aloitettu ennen opetukseen tuloa. Tätä Koskela perustelee sillä, että he pääsevät tekemään opetuksen omalla tavallaan. Jos varsoja on käsitelty monilla eri tavoilla, niillä voi olla huonoja kokemuksia ja ennakkokäsityksiä opetusta kohtaan. Mitä avoimempia hevoset ovat, sitä paremmin ne ottavat uudet rutiinit vastaan. Pääasiaa on, että varsalta ei vaadita sellaista, mitä sille ei ole vielä opetettu.

Koskelan tallilla päivittäiset rutiinit pidetään samoina ja varsoille pyritään takaamaan mahdollisimman yksinkertainen ja stressitön elämä. Varsat ruokitaan hyvin ja alkuun ne tarhaavat pareittain, jotta ne kotiutuvat uuteen talliin paremmin. Hokkikauden alkaessa varsat siirtyvät tarhaamaan yksin. Tarhat ovat vierekkäin ja näin varsat pääsevät sosiaaliseen kontaktiin toistensa kanssa. Koskela muistuttaa kasvattajia erityisesti varsojen kavioiden hoidon tärkeydestä. Kavioita tulisi hoitaa jo ihan pikkuvarsasta alkaen.

Valmennuksessa edetään maltillisesti ja vuodenvaihteen jälkeen vaatimustasoa aletaan nostamaan hiljalleen. Varsoja valmennetaan yleensä kesäkuun loppuun asti, minkä jälkeen ne menevät laitumelle. Osa palaa laidunkauden jälkeen valmennukseen ja osa jatkaa muualle.

Varsojen terveyttä ja liikkumista tarkkaillaan jatkuvasti.  Osa liikevirheistä korjaantuu varsan rentoutuessa ja vahvistuessa. Jos näin ei tapahdu, ongelmiin pyritään puuttumaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kiropraktikko käy varsat läpi vuodenvaihteen aikaan, hierontaa käytetään aina tarpeen vaatiessa. Koskelat kiinnittävät huomioita erityisesti niihin yksilöihin, jotka vaativat säännöllistä lihashuoltoa esimerkiksi liikevirheen tai epätasaisen kasvun vuoksi.

Koskela uskoo, että erikoistumisesta voisi olla hyötyä muillekin hevosalan toimijoille. Monilla valmentajilla starttihevoset ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, sen sijaan Koskeloiden toiminnassa varsat sekä niiden opetus ja valmennus pidetään ykkössijalla.

Kuvan mahdollinen sisältö: 1 henkilö, hymy, ulkoilma
Juha Koskela Miss Maverickin kanssa. Kuva: Koskela Training Stable.

Juha Koskela 

Toimenkuva: Ammattivalmentaja

 

Työn hyvät puolet: Tässä työssä saa tehdä sitä, mistä nauttii. Hevosiin on vahva side, kun on elänyt lapsuudesta asti niiden kanssa. Työ motivoi, kun yrittää koko ajan oppia lisää hevosten lukemisesta. Kun saa vietyä hyviä yksilöitä eteenpäin se tuo iloa isolle määrälle ihmisiä.

Työn haasteet: Työn fyysisyys ja varsojen kanssa toimiessa on aina olemassa loukkaantumisriski. Vaatii ammattitaitoa lukea hevosta ja välttää vaarat. Perheellisenä työpäivien pituus on vaikea saada siedettäväksi. 

Harrastukset: Musiikki, pianon ja kitaran soitto 


Kirjoittajat: Lotta Kovaljeff ja Marianne Malm, HAMK.

Kirjoittajat ovat Hämeen ammattikorkeakoulun hevostalouden kolmannen vuoden opiskelijoita ja tekevät asiantuntijaharjoitteluaan Uudet hevoskasvattajat -hankkeelle.

Suomen Hippoksen jalostuspalvelut

Suomen Hippos ry toimii suomalaisen raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestönä. Sen tärkeimpinä tehtävinä on pitää kantakirjaa ja rekisteriä Suomessa kasvatettavista hevosroduista sekä johtaa ja valvoa ravikilpailutoimintaa Suomessa.  

Suomen Hippos ry:n jalostusosastolla työskentelee yhdeksän henkilöä. Jalostusjohtajana toimii Minna Mäenpää. Hän kertoo toimenkuvansa olevan laaja, osaston johtamisen lisäksi siihen kuuluu mm. sidosryhmä- ja viranomaisyhteistyötä sekä yhteistyötä eri hankkeiden kanssa. Jalostusosaston tehtäviin kuuluu mm. hevosten rekisteröinnit ja hevospassien teko, omistajanvaihdokset sekä näyttelyiden järjestäminen.  Mäenpää kertoo, että varsojen rekisteröinneistä vastaa osastolla neljä henkilöä. Kun varsa on tunnistettu, tunnistaja toimittaa dokumentit Hippokseen, jossa tiedot ja dna-tulos tarkistetaan ja tallennetaan järjestelmään. Hevospassit tehdään saapumisjärjestyksessä ja postitetaan varsan omistajalle. Passin valmistumiseen menee tavallisesti noin kaksi kuukautta. Ruuhkaisinta rekisteröinneissä on marras-helmikuussa.   

Suomen Hippos ry tarjoaa kasvattajalle apua ja tukea, esimerkiksi kääntää viranomaiskielen kansantajuiseksi. Se on myös puolueeton tiedontuottaja, eikä tämän vuoksi esimerkiksi anna orisuosituksia kasvattajille. Kasvattajan käytettävissä ovat kuitenkin Hippoksen sähköiset palvelut Heppa ja Heila. Mäenpää kertoo Heilan olevan ensisijainen työkalu, jonka käyttöön uskotaan ja jota edelleen kehitetään. Tästä pääset tutustumaan Heilaan. Mäenpää sanoo, että Hippokseen voi aina ottaa yhteyttä, soittaa tai tulla vaikka käymään. Hän painottaa, että liian pientä asiaa yhteydenottoon ei ole. Mäenpää kehottaa myös tarttumaan rohkeasti hihasta muita kasvattajia: moni varmasti haluaa auttaa.

Minna Mäenpää

  • Toimenkuva: Suomen Hippos ry:n jalostusjohtaja.
  • Koulutus: Maa- ja metsätaloustieteen maisteri.
  • Työn hyvät puolet: Hevonen ja kaikki mikä siihen liittyy. Intohimona hevosmateriaalin kehittäminen. Näyttelypäivät ovat ihan huippuja, silloin tapaa hevosia ja hevosihmisiä. 
  • Työn haasteet: Muuttuva toimintaympäristö, viranomaiskielen vieminen kentälle.  
  • Harrastukset: Hiihto ja lenkkeily, poniäitiys, hevosen omistaminen. 

Kirjoittajat: Lotta Kovaljeff, Taru Lehtinen ja Marianne Malm, HAMK

Kirjoittajat ovat Hämeen ammattikorkeakoulun hevostalouden kolmannen vuoden opiskelijoita ja tekevät asiantuntijaharjoitteluaan Uudet hevoskasvattajat-hankkeelle.

Yli 30 vuotta siittolaeläinlääkärinä

Tiina Reilas on työskennellyt siittolaeläinlääkärinä yli 30 vuoden ajan. Ypäjän oriasemalla hän työskenteli aina vuoteen 2016 asti. Nykyään hän toimii erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksen Jokioisten toimipisteessä.  

Reilas kertoo oriaseman työtehtävien painottuvan erityisesti maanantaihin, keskiviikkoon ja perjantaihin. Ypäjällä aamut alkoivat yleensä siemennettävien tammojen tutkimisella, oriaseman orien hyppyyttämisellä ja tammojen siemennyksellä. Päivän viimeisiä hoidettavia olivat erityistutkimuksia tarvitsevat tammat, kuten esimerkiksi kohtuhuuhtelu-tapaukset.  Tiistaisin ja torstaisin työhön kuului tammojen tutkimista ja tarkastusta. Siittolan työpäiviin kuului myös tammojen tiineystarkastukset, joita tehdään tavallisesti kaksi. Ensimmäinen 16-18 ja toinen 28-30 vuorokautta siemennyksestä. Epäiltäessä kaksoistiineyttä tehdään ensimmäinen tiineystarkastus jo 14-15 vuorokauden kuluttua siemennyksestä.

Reilas kehottaa kasvattajia astuttamaan tammoja jo hieman nuorempina. ”Tutkimukset osoittavat, että tammojen hedelmällisyys vähenee merkittävästi 13 ikävuoden jälkeen.” Tyypillinen ongelmatiinehtyjä onkin 14-15-vuotias aiemmin varsomaton tamma.   Joskus nuorellakin tammalla peräpään anatominen rakenne voi altistaa tamman kohtutulehdukselle. Mikäli on epäilys rakenteellisesta ongelmasta, tamma kannattaa tutkituttaa etukäteen.  Varsojen terveydestä puhuttaessa Reilas korostaa ternimaidon laadun tärkeyttä ja suosittelee ottamaan verinäytteen vuorokauden ikäisestä varsasta vasta-aineiden testaamista varten.  

Katso tästä video Tiina Reilaksesta työssään.

Tiina Reilas 

Toimenkuva: Eläinlääketieteen tohtori, erikoistutkija Luonnonvarakeskus.

Työn parhaat puolet: Ilo tiineistä tammoista ja tyytyväisistä tammanomistajista. Siitoskaudelle mahtuu myös haastavia/heikosti tiinehtyviä tammoja ja aiheuttaa suurta riemua, kun sellaisen saa tiineeksi. 

Työn haasteet: siittolaeläinlääkärinä aikaiset herätykset.

Harrastukset: tätiratsastus ja puutarhanhoito.

Kirjoittajat: Lotta Kovaljeff ja Marianne Malm, HAMK.

Kirjoittajat ovat Hämeen ammattikorkeakoulun hevostalouden kolmannen vuoden opiskelijoita ja tekevät asiantuntijaharjoitteluaan Uudet hevoskasvattajat -hankkeelle.

Tavoitteena maailman paras hevonen

Riina Rekilä ja Tommi Hietala pitävät tallia ja
kasvattavat lämminverisiä ravihevosia Pirkanmaalla Hämeenkyrössä . Vuonna 2018 perustetun Wania Racing oy:n päätoimialana on hevosten kasvatus, hoito ja valmennustoiminta sekä eläinlääkäritoiminta.  Ensimmäinen neljän varsan ikäluokka Wania-kasvattajanimellä syntyi 2018 ja vuonna 2019 odotetaan syntyväksi yhdeksän varsaa.

Kasvatustoiminnassa tavoitellaan huippuhevosta: “maailman parasta” Rekilä tarkentaa. Rekilä kertoo, että kasvatustoiminnan perustana ovat laadukkaat siitostammat. Tammat ovat hyväsukuisia ja ne ovat olleet kilpahevosia. Orivalinnassa Rekilä painottaa orin sopivuutta tammalle, sekä suosii kaupallisesti parhaita, tämän hetken ”muoti”oreja. Varsat pyritään myymään vuotiaina, mutta niitä voidaan treenata myös itse ja myydä myöhemmin. Rekilä kertoo, että hyväsukuisia tammavarsoja jätetään itselle jatkamaan omaa tammalinjaa.

Kasvattajan yhteistyökumppaneista Rekilä mainitsee hyvän siittolan. Pakasteella siemennettävät tammat viedään Kallelan oriasemalle siemennettäväksi. Tuoresiemennyksen Rekilä tekee itse kotitallilla. Suomessa olevien tammojen lisäksi Rekilällä on tammoja siittolassa myös Kanadassa ja Ranskassa. 

Vinkkinä uudelle hevoskasvattajalle Rekilä kehottaa satsaamaan hyvään emätammaan, sillä usein tarjolla olevat orit ovat kaikki melko hyviä. Lisäksi emän ja varsan ruokintaan kannattaa panostaa. Rekilän mukaan varsoille ei riitä ravinnoksi pelkkä laidun, vaan väkirehua tulee antaa myös laidunkaudella liikunnan lisääntyessä.

Riina Rekilä 

Ammatti/toimenkuva: Eläinlääkäri, ravivalmentaja, maanviljelijä ja hevoskasvattaja 

Kasvatustyön parhaat puolet: “Elämäntapa, saa elää hevosille kokonaan. On hieno kasvattaa hevosia ja nähdä kun varsat kehittyvät ja niistä tulee hyviä kilpahevosia.” 

Kasvatustyön haasteet: Kasvatustyö on sitovaa. Varsat tarvitsevat huolenpitoa ja ensimmäisinä kuukausina ne ovat herkkiä kaikelle ulkopuoliselle. Hevoskasvatus on kallista hommaa. 

Harrastukset: Muumi-mukien keräily 


Kirjoittajat: Lotta Kovaljeff ja Marianne Malm, HAMK.

Kirjoittajat ovat Hämeen ammattikorkeakoulun hevostalouden kolmannen vuoden opiskelijoita ja tekevät asiantuntijaharjoitteluaan Uudet hevoskasvattajat -hankkeelle.

Orinäyttelyssä eläinlääkärinä


Orinäyttelyissä on aina paikalla eläinlääkäri, joka tarkistaa näyttelyyn osallistuvat hevoset. Hippoksen asiantuntijaeläinlääkäri Martti Tala toimi näyttelyeläinlääkärinä Ypäjän orinäyttelyssä 14.2.2019. Tästä pääset lukemaan Ypäjän orinäyttelyn kulusta.

Tala kertoo, että näyttelyeläinlääkäriltä vaaditaan perehtyneisyyttä hevoseläinlääketieteeseen, hevossairauksien erikoiseläinlääketieteen tutkintoa tai kattava klinikkatyökokemus. Lisäksi tulee tuntea hevosurheilun eri muodot ja nauttia keskusjärjestön ja kasvattajien luottamusta. Tala kertoo itse toimivansa lääkärinä lämminveriravureiden ja suomenhevosten näyttelyissä.

Martti Tala valmistautuu orinäyttelyihin tutkimalla oriiden röntgenkuvat sekä taustat, kuten sukutiedot ja suoritukset. Näyttelyyn tulevat orit tulee olla röntgenkuvattuna kasvuhäiriömuutosten varalta. Hevosklinikoilla on ohjeet, joiden mukaan röntgenkuvat otetaan näyttelyeläinlääkäriä varten. Tala kertoo, että mikäli kuvissa havaitaan vakavia muutoksia, ei hevosta välttämättä edes tuoda näyttelyyn. Lievät muutokset vaikuttavat hevosen lausuntoon ja näyttelypisteisiin.  

Näyttelypäivänä eläinlääkäri tutkii yleisesti hevosten terveydentilan, tuki- ja liikuntaelimistön, sekä silmät ja suun. Tarkastuksessa keskitytään jalostuksellisiin ominaisuuksiin ja huomioitavaa on myös eri ominaisuuksien perinnöllisyys. Eläinlääkäri raportoi tarkastuksen tuloksista näyttelyn lautakunnalle ja terveystiedot julkistetaan näyttelytulosten yhteydessä.  

Talan mukaan näyttelyyn tulevan hevosen olisi hyvä olla tottunut vieraisiin paikkoihin ja muihin hevosiin. Hevosen tulisi myös olla tottunut käsittelyyn, jolloin eläinlääkärin tarkastus ja mittaukset sujuvat hyvin.   

Martti Tala

  • Toimenkuva: Suomen Hippoksen asiantuntijaeläinlääkäri, näyttelyeläinlääkäri.
  • Koulutus: Eläinlääketieteen lisensiaatti, hevossairauksien erikoiseläinlääkäri.
  • Työn hyvät puolet: Työ on värikästä ja monipuolista, tapaa hienoja ja tavattoman mielenkiintoisia eläimiä sekä ihmisiä.
  • Työn haasteet: Työ on sitovaa, päivät ovat välillä pitkiä, eikä työtä tehdä kelloa katsoen.  
  • Harrastukset: Brittijalkapallo. ”Lomamatkat suuntautuvat Englantiin jalkapalloa katsomaan, ei palmun alle.”

Kirjoittajat: Lotta Kovaljeff, Taru Lehtinen ja Marianne Malm, HAMK

Kirjoittajat ovat Hämeen ammattikorkeakoulun hevostalouden kolmannen vuoden opiskelijoita ja tekevät asiantuntijaharjoitteluaan Uudet hevoskasvattajat-hankkeelle.

Ypäjän orinäyttely 2019

14.02.2019

Ystävänpäivänä järjestettiin ravihevosten kevään ainoa orinäyttely Ypäjän hevosopistolla. Näyttely oli alun perin suunniteltu kaksipäiväiseksi, mutta pienen osallistujamäärän vuoksi näyttely pidettiin yksipäiväisenä. Näyttelyssä arvosteltiin lämminveriset ravihevoset (3kpl) ja juoksijasuunnan suomenhevoset (8kpl). Yhteensä näyttelyssä oli 11 arvosteltavaa hevosta. Lautakunnan jäseninä olivat tuomarit Heidi Sihvo, Jukka Huuskola, Jenni Timlin, Minna Mäenpää ja eläinlääkäri Martti Tala sekä ajajat Aripekka Pakkanen ja Santtu Raitala.  

Näyttelypäivä alkoi aamulla 8.30 hevosten ilmoittautumisella. Näyttely itsessään alkoi yhdeksältä ja eteni näyttelyohjelman mukaisessa järjestyksessä. Jokaisen hevosen osuus näyttelyssä alkoi Opistohallin tallissa mikrosirun luvulla. Samalla hevonen mitattiin, kaviot arvosteltiin ja eläinlääkäri tarkasti hevosen sekä sisällä paikallaan, että ulkona liikkeessä. Paikalla olivat tuomarit ja eläinlääkäri sekä tunnistusta ja mittauksia hoitamassa Hämeen Hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja Anu Kantala.  

Seuraavaksi ori siirtyi esittäjineen tuomareiden nähtäväksi maneesiin rakennearvosteluun. Tuomarit tarkastelivat oritta ensin kierroksen verran käynnissä. Tämän jälkeen oria seisotettiin paikoillaan ja tuomarit tarkastelivat sitä eri suunnista. Aikataulun mukaan jokaiselle orille oli varattu mittauksiin ja rakennearvosteluun 20 minuuttia aikaa, mutta ymmärrettävästi aikataulu hieman venyi. 

Rakennearvostelun jälkeen ori valokuvattiin ulkona ja heti tämän jälkeen ori siirtyi hevosopiston harjoitusradalle ajokokeeseen (katso tästä). Oriin oma ohjastaja suoritti hevosen verryttelyn. Sen jälkeen etukäteen nimetyt ajajat suorittivat orilla testiajon, jossa arvioitiin hevosen ajettavuutta sekä liikkeitä. Tässä näyttelyssä ajajina olivat Aripekka Pakkanen ja Santtu Raitala

Ajokokeessa Iikori – Aripekka Pakkanen

Ajokokeen jälkeen oriit siirtyivät takaisin Opistohallin talliin odottamaan palkitsemista ja lausuntojen lukua. Rakennearvostelujen päätyttyä lautakunta siirtyi pitämään kokousta. Näyttelytilaisuus jatkui iltapäivällä noin kello 15. Oriit kuulutettiin yksitellen lausuntojen lukuun aikataulun mukaisessa järjestyksessä. Kaikkien oriiden lausunnot luettiin, vaikka muutamat niistä olivat jo lähteneet kotimatkalle. 

Näyttelyn parhaana palkittiin I palkinnolla suomenhevosori Herra Heinämies. Myös oreilla Kansainvälinen ja Landen Paukku täyttyivät I palkinnon suoritusvaatimukset, mutta kasvuhäiriömuutosten takia ne hyväksyttiin jalostukseen ilman palkintoa. Kasvuhäiriömuutokset näkyvät röntgenkuvista, jotka on otettu ja toimitettu näyttelyeläinlääkärille ennen näyttelyä.    

Näyttelyssä jokainen hevonen eteni paikalta toiselle siten, että vasta ajokokeen jälkeen, ennen lausuntojen lukua hevosella oli pidempi tauko. Näyttely-yleisön oli mahdollista seurata joko yhden oriin matkaa paikasta toiseen tai vaihtoehtoisesti pystyi katsomaan rakennearvostelut maneesissa tai ajokokeet harjoitusradalla. Lausuntojen lukemisen ja palkitsemisen aikana ei tapahtunut muuta ja sitä oli helppo seurata maneesissa (katso tästä). Päivän aikana ei pystynyt näkemään kaikkien hevosten osalta kaikkia arvosteluvaiheita, joten näyttelyyn saapuvan voisi olla hyvä miettiä etukäteen mitä osuuksia haluaisi hevosesta nähdä. 

Herra Heinämies. Kuvaaja Satu Viljakainen.

Näyttelyn tulokset 

Suomenhevoset: 

Jetsu                                        hyväksytty 

Julmin                                      II palkinto 

Kansainvälinen                        hyväksytty 

Landen Paukku                       hyväksytty 

T.T. Avot                                  II palkinto

Herra Heinämies                      I palkinto

Rupeltaja                                 III palkinto

Iikori                                         III palkinto 

Lämminveriset: 

Liquorice Pipe                          IV jalostusluokka, 54 pistettä

Russell Hill                               III jalostusluokka, 67 pistettä

Farifant                                     jälkeläisarvosteltu

Kirjoittajat: Lotta Kovaljeff, Taru Lehtinen ja Marianne Malm, HAMK

Kirjoittajat ovat Hämeen ammattikorkeakoulun hevostalouden kolmannen vuoden opiskelijoita ja tekevät asiantuntijaharjoitteluaan Uudet hevoskasvattajat-hankkeelle.