9&1.(viimeinen artikkeli tamman vuosikellossa JA ensimmäinen artikkeli varsan vuosikellossa – maitovarsan kesäkuu) Varsan syntymä ja ensimmäiset elinpäivät

Ote Ypäjä SH-ratsuvarsa 2017 -kimpan tiedotteista 14-15/2017 (13-27.6.2017) 

Ypäjä Urmelin varsominen eteni melkein kuin oppikirjassa. Tapahtumia seurannut tallimestari Liisa Taskinen kertoo, että iltatallin aikaan Urmeli kehitti vahatipat nisiinsä. Varsa oli maailmassa pari tuntia myöhemmin, kello 20:20, siis 20 minuuttia sikiövedenmenon jälkeen. Jälkeiset tulivat kerralla ulos noin varttia myöhemmin, kun tamma nousi ylös.  

Ypäjä Onerva on syntynyt. Kuva: Maarit Lahtinen

Pikku varsa osoittautui virtavaksi: se nousi jaloilleen kello 20:45 ja alkoi imeä ja saada ternimaidon tärkeitä vasta-aineita kolme varttia myöhemmin. Ensimmäinen kakka irtosi heti kymmenen jälkeen. Näiden tuiki tärkeiden alkutoimien jälkeen edessä onkin sitten –elämä!  

TIETOISKU: Pikkuvarsan ravinto ja käsittelytoimenpiteet 

Pikkuvarsan pääravintoa on maito. Terve varsa tankkaa 15–60 minuutin välein ja on herätessään aina nälkäinen. Varsa alkaa maistella emänsä eväitä viikon ikäisenä. 

Hyvä maito ja hyvä laidunruoho riittävät varsalle parin kuukauden ikään saakka. Sen jälkeen tamman maidontuotanto laskee, ja varsalle aletaan tarjota lisäruokaa.

Pikkuvarsa totutetaan ihmiseen ja käsittelyn perusasioihin ensimmäisinä elinpäivinään.   

Käsittely aloitetaan rapsuttelusta ja riimun päähän laittamisesta. Varsaa myös harjataan. Aluksi riittää muutama pehmeä veto tamman puhdistuksen yhteydessä. Myös jalkojen nostelu kannattaa aloittaa varhaisessa vaiheessa. Jalka nostetaan aluksi vain hetkeksi, ja varsa voi tällöin nojata esimerkiksi seinää vasten.  

Asioita tehdään vähän kerrallaan ja johdonmukaisesti toistaen.  

Talutukseen tottuminen etenee sujuvasti, kun pikkuvarsa vielä seuraa emäänsä tiiviisti. Taluttaessa riimunnaru kulkee varsan kaulalta / rinnuksilta. Menettely auttaa pidättelyssä ja ohjaamisessa sekä välttää äkillistä painetta niskanikamissa. Terävä nykäisy pikkuvarsan säikähtäessä voi jopa murtaa sen niskan. Jos matkanteko pysähtyy tai suunnasta syntyy epäselvyyttä, on parempi työntää takaa kuin vetää edestä. Niskan suojaamiseksi ja vetopaniikin välttämiseksi pikkuvarsaa ei myöskään sidota kiinni riimunsa narusta. 


Onerva totuttelemassa talutukseen Pauliina Raennon ohjauksessa. Kuva: Päivi Laine

1. Kiima ja siemennys (maalis-heinäkuu – tamman vuosikello – johdannon perään ekalle riville)

Ote Ypäjä SH-ratsuvarsa 2017-kimpan tiedotteesta 1/2016 (20.6.2016).

Hevosopiston siittolan eläinlääkäri, ELT Tiina Reilas siemensi Ypäjä Urmelin Ypäjä Arskan spermalla perjantaina 10.6.2016.  

Ypäjä Urmeli (Kuva tiedotteessa 3/16). Kuva: Pauliina Raento.


Reilas kertoo, että Urmelin siitoskausi käynnistyi hitaasti, sillä tamma heräsi talven seksuaalilevostaan kaikessa rauhassa ja tuli kiimaan vasta toukokuussa. Kokenut eläinlääkäri teki päätöksen odottaa toista kiimaa ennen toimenpiteisiin ryhtymistä.   

Uuden kiiman odotus päättyi kiimakontrollissa tehtyyn havaintoon, että ovulaatiossa syntyneet kaksi keltarauhasta jatkoivat sinnikkäästi hormonituotantoaan. Tämä esti Urmelin uuden kiiman ja ovulaation. Niitä avitettiin prostaglandiinipistoksella eli ”kiimapiikillä”, joka nitisti puuhakkaat keltarauhaset. Tapahtumassa tai toimenpiteessä ei ole mitään tavatonta, ja yliaikaisen keltarauhasen nopea tunnistaminen ja pysäyttäminen edesauttavat kiimakierron jatkumista normaalisti.   

Siemennystä seuraavana maanantaina tehdyssä tarkastuksessa Reilas totesi, että Urmelin kiima on ohitse ja suurikokoinen munarakkula on vapauttanut munasolunsa, mutta kohtuun on kertynyt tulehdukseen viittaavaa nestettä. Niinpä Urmelin kohtu huuhdeltiin maanantaina 13.6. ja tiistaina 14.6., ja hevonen sai myös annoksen oksitosiinia kohdun puhdistautumisen edistämiseksi. Nämä ovat ensimmäisiä toimenpiteitä tällaisissa tilanteissa, ja tepsivät: kaikki on sittemmin näyttänyt olevan kunnossa. Hevonen on myös ollut arkiaskareissaan reippaalla mielellä.   

Eläinlääkärin mukaan on kuitenkin mahdollista, että Urmelin ovulaatio ja siemennysajankohta eivät osuneet optimaalisesti yksiin varsinkaan, kun tilanne eteni vauhdikkaasti. Irronnut munasolu säilyttää hedelmöitymiskykynsä vain puolen vuorokauden ajan, kun taas siittiöt saattavat pysyä elinvoimaisina tamman elimistössä jopa viikon ajan.   

VIDEO: Tammojen tutkiminen ja siemennys

TIETOISKU: Tamman kiimakierto ja sen seuranta 

Tamman kiimakierrolla tarkoitetaan ovulaatioiden välistä ajanjaksoa eli aikaa kiimasta kiimaan. Tämä sykli kestää keskimäärin 21 päivää (17–24 vrk): kiima kestää noin viikon ja keltarauhasvaihe kaksi viikkoa. Eläinlääkärikielessä puhutaan estruksesta ja diestruksesta. Syklin alku lasketaan ovulaatiosta, joka on päivä 0.   

Sanastossa vilahtelee myös anestrus, joka tarkoittaa talven seksuaalilepoa. Sen aikana tamman munasarjat eivät toimi. Suomen leveysasteilla näin käy joulu–helmikuussa, jolloin lepotilassa on noin 80 prosenttia tammoista. Kevään siirtymävaihe kohti säännöllistä kiimakiertoa päättyy, kun kehittyy munarakkula, joka tuottaa tarpeeksi estrogeeniä ovuloituakseen.   

Estrogeeni saa aikaan tamman kiimakäyttäytymisen ja valmistaa sen elimistöä hedelmöittymiseen. Estrogeenin eritys on huipussaan 1–2 päivää ennen ovulaatiota.   

Munarakkula eli follikkeli kehittyy munasarjan sisällä. Ovulaatiossa rakkula puhkeaa ja munasolu vapautuu munanjohtimeen. Tämä tapahtuu 1–2 päivää ennen kiiman loppua. Kypsän follikkelin halkaisija on keskimäärin 4–5 cm. Hevosella munasarjat muistuttavat muodoltaan munuaispapua.   

Puhjennut munarakkula täyttyy verellä ja siitä kehittyy keltarauhanen, joka erittää keltarauhashormonia eli progesteronia. Se estää kiimakäyttäytymisen luodessaan kohtuun alkionkehitykselle otolliset olosuhteet, eli progesteroni pitää tiineyttä yllä sen alkuvaiheessa.   

Mikäli tamma ei tiinehdy, kohtu erittää pari viikkoa ovulaation jälkeen prostaglandiinia, joka tuhoaa keltarauhasen. Progesteronitaso laskee nopeasti, tamma tulee uuteen kiimaan ja uusi follikkeli kasvaa ja kypsyy ovuloituakseen kiiman lopulla.   

”Persistoivasta keltarauhasesta” on kyse, kun keltarauhanen jatkaa progesteronituotantoaan, vaikka tamma ei ole kantava. Tämä sinnikkyys voi pilata ihmisen suunnitelmat koko siitoskauden ajalta, koska progesteronia voi erittyä läpi kesän eikä tamma tule kiimaan. Eläinlääkäri palauttaa kierron aikatauluunsa prostaglandiinilla.   

Tamman kiimakierron vaihetta ja sopivaa siemennyshetkeä voidaan selvittää ultraääni- ja rektaalitutkimuksessa, jota kuvassa tekee ELT Tiina Reilas. 

Kuva: Pauliina Raento.

Tutkimuksessa eläinlääkäri tunnustelee sormillaan tamman sisäsynnyttimien kiinteyttä ja muotoa peräsuolen kautta ja käyttää apuna ultraääntä. Kuva välittyy monitoriin tamman peräsuoleen viedystä anturista.   

  

Johdanto ja orivalinta (Tammi-maaliskuu – tamman vuosikello – nosta tämä ylimmälle riville)

OteYpäjä SH-ratsuvarsa 2017 -kimpan tiedotteista 1,5 ja 8/2016 (20.6.-10.9.2016)

Ypäjä Urmeli. Kuva: Pauliina Raento.

Tamman vuosikellossa seurataan Onervan emän, Ypäjä Urmelin tiineysaikaa. Ypäjän Hevosopisto lahjoitti Ypäjä Urmelin kasvattajakimpan käyttöön vuosiksi 2016-2017.

Varsan vuosikellossa seurataan Ypäjä Onervan elämään syntymästä (2017) kaksivuotis kevääseen (2019) asti. Vuosikellot on tehty kimpanvetäjä Pauliinan Raennon lähettämien kimppatiedotteiden pohjalta.

Orivalinta

Urmelin varsan isäoriksi on valittu 8-vuotias II palkinnon kantakirjaori Ypäjä Arska (isä Lorentso, emä Uno Liisa, emänisä Uno). Arska debytoi siitosoriina vuonna 2015, ja 2016 siitä syntyi kaksi orivarsaa.

Kimpan edustajiston puheenjohtaja Päivi Laine selittää, että Arskan valinnassa painoivat sen suorituskyky ja hieno luonne. Lisäksi Arska ja Urmeli ovat suvullisesti vahva pari, jotka yhdistävät kiinnostavia emälinjoja nostamatta sukusiitosastetta. Se on tulevalla varsalla 4,1 eli suomenhevosen keskiarvon korkeuksilla. 

Tulevan varsan suvussa esiintyvät molemmat ratsujälkeläisistään palkitut juoksijaoriit, V.T. Ajatus ja Apeli. Hevosopiston kantaemä Ysti kertautuu tulevan varsan suvussa kolmasti. Arskan hienoluonteisen emän Uno Liisan tammasuku on sekin tuotoksiltaan kiinnostava, Laine sanoo.  

Arska nähtiin ensimmäisessä suomenratsujen koulumestaruuskisassaan, Suomenratsujen kuninkaallisissa 2016. Ypäjä Arska oli koulumestaruuskisassa seitsemäs Anni Heikkilän ratsastamana.

8. Valmistautuminen varsomiseen (toukokuu – tamman 2.vuosi/maitovarsa)

Ote Ypäjä SH-ratsuvarsa 2017 -kimpan tiedotteesta 12/2017 (31.5.2017) 

Urmelia on valmisteltu varsomiseen pitkin toukokuuta. Urmeli sai Hippomectin -matokuurin 16.5. ja hieman myöhemmin siltä riisuttiin kengät. Viime viikot Urmeli on ulkoillut normaalisti, mutta ollut tarhassa yksin. Se jäi vaille seuraa, kun tarhakaveri lähti käymään Helsingissä hevosenhoitajien ammattitaitomittelössä Taitaja-kisoissa. Tämän jälkeen tammoja ei palautettu yhteen, mahdollisesti matkaan tarttuneiden pöpöjen loitolla pitämiseksi.  

Tiineyden loppuvaiheessa Urmeli on saanut E-vitamiinilisää. Sen heinäannos on 8 kiloa päivässä (2-2-4), minkä lisäksi se syö tiineille ja imettäville tammoille tarkoitettua täysrehua 1½ litraa päivässä (½-½-½). Kuppiin pannaan säännöllisesti myös kivennäissekoitusta ja suolaa.  

Kuivikkeeksi on nyt laitettu olkea. Olkea suositaan varsomiskuivikkeena, koska se tartu hengitysteihin, kalvoihin ja jälkeisiin kuten turve tai puru.  

Tallin sulkeutuessa yöksi tammalle laitetaan varsomisvyö, joka hälyttää tallimestarin puhelimessa, kun tamma käy makuulle (eli vyön sensorit reagoivat asennon muutokseen). Nykyteknologia antaa mahdollisuuden myös seurata varsomiskarsinan tapahtumia etänä älypuhelimen tai tietokoneen välityksellä. 

Kun vyö hälyttää, kokenut päivystävä tallimestari kiirehtii paikalle seuraamaan prosessin etenemistä ja avustaa tarvittaessa. Hevonen on erinomainen synnyttäjä, ja apu on lähellä.

Varsomisen lähestymisestä kertovat lantion ja hännän ympäristön lihasten löystyminen, nisien kääntyminen sojottamaan ulospäin ja vahatippojen ilmestyminen niiden päihin. 

TIETOISKU: kun varsa on melkein valmis 

Eläinlääketieteen tohtori Tiina Reilaksen luennolla oli mukana oheinen kuva. Kuva havainnollistaa, kuinka kohdussa syntymäisillään oleva varsa täyttää tamman vatsaontelon ja missä asennossa varsa odottelee tapahtumien käynnistymistä.


 Kuva: Ginther 1998 in AAEP Proceedings, sit. Tiina Reilas

Normaalissa asennossa oleva sikiö on etutilassa selällään. Takajalat ovat napanuoran puoleisessa kohdunsarvessa, jonne ne työntyivät 9. tiineyskuukaudella. Pää on ylimpänä ja lähimpänä kohdunkaulaa. Reilas kertoi luennollaan myös, että sikiön etu- ja takajalat liikkuvat aktiivisesti viimeisellä kuukaudella.  

Maailmaan tullaan etujalat edellä ja turpa välittömästi niiden päällä.  

Hevosen kantoaika on keskimäärin 11 kuukautta (335–342 vuorokautta). Vuoden kantoaika ei kuitenkaan ole tavaton. Kantoaikaa voi pidentää istukan heikkous, joka hidastaa varsan kypsymistä. Heikolla istukallakin voi kuitenkin saada aikaan oikein hyviä varsoja.  

Orivarsa pysyy kohdussa 1,8 vuorokautta tammavarsaa kauemmin. Keväällä tiinehtyneet kantavat loppukesällä tiinehtyneitä pitempään niin, että ero huhtikuun ja elokuun välillä on keskimäärin 11 vuorokautta. 


7. Hiekansyöntiä estetään kopalla – maalis-huhtikuu – tamman 2.vuosi/maitovarsa)

Ote Ypäjä SH-ratsuvarsa 2017 -kimpan tiedotteista 9 ja 11/2017 (10.4.-13.5.2017) 


Urmeli päässään hiekansyöntiä estävä koppa. Kuva: Pauliina Raento.

10.4.2017 Flunssa- ja herpesrokote annettiin Urmelille viime kuussa tamman rokotusohjelman mukaisesti. 

13.5.2017 Urmelin päivät kuluvat rauhallisesti tarhassa entiseen malliin. Kylmiä kelejä on torjuttu loimituksella, ja riimuun on varotoimenpiteenä kiinnitetty kuonokoppa. Tällä rutiinitoimella varmistetaan, ettei tamma hiekkapohjaisessa tarhassa ulkoillessaan syö hiekkaa tai mitään muutakaan ylimääräistä, johon sisältyy komplikaatioiden riski.  

Kyseessä on ns. pienempi paha: Koppa karsii riskejä tiineyden loppuvaiheessa, mutta tekee elämästä tylsää ja estää hevosen lajinomaista käyttäytymistä. Väliaikaisena turvatoimena se on kuitenkin perusteltu, ja varsomista odotteleva tamma voidaan pitää hiekkatarhassa tallin vieressä. Urmeli on suhtautunut lisävarusteeseen maltillisesti ja kevätauringossa torkahdellen. 

TIETOISKU: Tietoa hiekansyönnistä 

Jotkut hevoset syövät hiekkaa. Osa hiekansyöjistä innostuu erityisesti keväällä, ja saattaa kerryttää suoleensa aimo annoksen maata lyhyessäkin ajassa. Hiekka häiritsee ruoansulatusta, heikentää suorituskykyä ja aiheuttaa mahanpuruja –ja pahimmillaan kuolemaan johtavan ähkyn. Pulmat voivat näkyä  myös karvan ja ihon kunnossa.

Taipumuksen syy on tuntematon. On mahdollista, että eri yksilöillä on eri motiiveja. Ne voivat vaihdella ajanvietteestä lauman sosiaaliseen arvojärjestykseen liittyvään syömiskäyttäytymiseen tai jopa kipuun. On myös epäilty, että hivenaineiden puutteella olisi yhteys hiekansyöntiin.

Röntgenkuva, jossa näkyy hevosen vatsassa oleva hiekkakertymä. Kuva: Ypäjän hevossairaala.

Tutkimustiedon mukaan tehokkain tunnettu hoito on  yhdistelmäkuuri ratamonsiemenvalmistetta Psylliumia ja magnesiumsulfaattia. Nirsoimmat saattavat kuitenkin vieroksua jälkimmäistä, koska jauho maistuu pahalta. Molemmat valmisteet vaikuttavat ulosteen koostumukseen niin, että hiekka liikkuu paremmin eteenpäin.

Psylliumia käytetään eläinlääkinnän lisäksi ihmisten ummetuksen hoidossa ja gluteenittomassa leivonnassa. 

Suoliston bakteerikantaa voidaan lepytellä maitohappobakteerilisällä.

Kevyt liikunta tehostaa hoitoa. Joskus turvaudutaan myös laidunlepoon. Aiheesta on kerrottu yleistajuisesti mm. Hevosenomistaja-lehden numerossa 3/15 eläinlääkäri Kati Niinistön luennon pohjalta.

 

6. Muutto varsomistalliin (helmi-maaliskuu – tamman 2.vuosi/maitovarsa)

Ote Ypäjä SH-ratsuvarsa 2017 -kimpan tiedotteesta 5/2017 (25.2.2017) 

Urmelin mammaloma on alkanut. Se muutti perjantaina 16.2. (eli tiineyspäivänä 228) Hevosopiston pihan poikki tamma-ja varsatalliin, jonka yhteydessä toimii Hevosopiston siittola.  

Kakkostallin vastaava tallimestari Liisa Taskinen kertoo, että Urmelilla on tilava oma karsina, johon se on kotiutunut hyvin. Hevosen arki jatkuu jotakuinkin ennallaan, syöden, ulkoillen ja liikkuen. Tallin vaihtumisesta huolimatta Urmelin tarhakaveri pysyy toistaiseksi samana.  

Kuva: Pauliina Raento

Ennen siirtoa Urmeli siedätettiin uuteen ruokaan. Tammatallissa syödään tiineille tammoille räätälöityä täysrehua, johon Urmeli vaihtoi asteittain kaurasta. Urmelin väkirehuannos on edelleen 3 x ½ litraa päivässä. Heinää kuluu 2-2-3 eli yhteensä 7 kiloa, eli annos on noussut kilolla sitten joulukuun. Huolelliseen siedätykseen kuluu yleensä pari viikkoa. 

Tallia vaihtaessaan Urmeli lopetti työnsä Hevosopiston opiskelijoiden ratsastustunneilla. Urmelin hoitaja Laura Salo kertoo, että hän on käynyt Urmelin kanssa kävelylenkeillä. 

TIETOISKU: Sikiön kasvu ja liikkeet 

Kun kohdun sarvet sulkeutuvat 8 tiineyskuukauden täyttymiseen mennessä, sikiö ja kaikki kohdun nesteet ovat kohdun rungossa. Sikiö siirtyy selälleen etutarjontaan. Tästedes kääntyminen on harvinaista.   

Sikiö kasvaa voimakkaasti tiineyden viimeisellä kolmanneksella. Yhdeksänkuinen sikiö on saksanpaimenkoiran mitoissa. Tässä vaiheessa 99 prosenttia sikiöistä on selällään etutilassa eikä enää käänny. Reilas selvitti, että takajalat ovat työntyneet napanuoran puoleiseen kohdunsarveen. Pää on ylimpänä ja lähimpänä kohdunkaulaa.  

Viimeisen kuukauden aikana sikiön etu-ja takajalat liikkuvat vilkkaasti. Syntyessään keskimäärin 11 kuukauden kantoajan täyttyessä varsan pituus on 90 sentin korvilla, ja se painaa 30–50 kiloa. Vaihtelu on kuitenkin suurta, eli jokainen hevonen on tässäkin oma yksilönsä.  

Sikiön kasvu riippuu istukasta. Istukan kokoon, toimintaan ja verenkiertoon vaikuttaa lukuisia monimutkaisia tekijöitä. Sama pätee siihen, miten ravinteet ja happi kulkevat emältä sikiölle ja millaisessa hormoni- ja aineenvaihduntaympäristössä sikiö kehittyy. Osansa kasvussa on myös vanhempien geeniperimällä ja ravitsemuksen, stressin ja myrkyllisten aineiden (toksiinien) kaltaisilla ympäristötekijöillä.  

Jos istukan kapasiteetti ei riitä, sikiön kasvu kärsii. Reilas kertoo, että tämä on havaittu mm. rotujenvälisissä alkionsiirroissa. Esimerkiksi poniin siirretty täysverisen alkio on kasvanut huonosti. Hevosenaihio siis mukautuu olosuhteisiin sen sijaan, että kasvaisi ylimittaiseksi eikä mahtuisi ulos emästään.   

5. Sikiön kasvu ja tamman madotus (tammi-helmi – tamman 2. vuosi/maitovarsa)

Ote Ypäjä SH-ratsuvarsa 2017 -kimpan tiedotteista 2 ja 4/2017 (18.1.-11.2.2017) 

18.1.2017 Urmeli on lopettanut esteiden hyppäämisen mutta käy edelleen koulutunneilla ja maastossa 5–6 päivänä viikossa. 

Urmelin tiineys on edennyt vaiheeseen, jossa sikiö kasvaa aiempaa reippaammin ja tamman paino ja lisäravinnon tarve nousevat.  

Neljä kuukautta viimeisen siemennyksen jälkeen, eli 4. marraskuuta Urmeli painoi 557 kiloa, mutta kuukautta myöhemmin painoa oli jo 575 kiloa. Loppiaisen alla tehty kolmas punnitus tuotti lukemat 587 kiloa 6. tiineyskuukauden kohdalla.  

Tiineyden viimeisellä kolmanneksella Urmeli siirtyy käyttämään kertyneitä energiavarastoja.  

Urmeli vaa’alla. Kuva: Pauliina Raento

11.2.2017 Keskiviikkona (8.2.2017) Urmeli madotettiin Hippomectinillä. Sen vaikuttava aine on ivermektiini, joka puree laaja alaisesti hevosten yleisimpiin sisäloisiin.

TIETOISKU: Hevosten madotus 

Suomen hevoseläinlääkärien suositus sisäloisten häätämisestä on seuraava:  

Kaikille hevosille annetaan syksyllä laidunkauden päätyttyä lääke, joka tehoaa myös heisimatoihin. Heisimatoihin puree pratsikvanteli, jota myydään esim. kauppanimillä Equest Pramox ja Equimax. Muuten madotus tehdään lantanäytteiden perusteella. Matolääkkeen saavat ne, joiden näytteestä löytyy madonmunia.  

Poikkeuksen tähän sääntöön muodostavat pikkuvarsat, jotka ensimmäisenä elinvuotenaan madotetaan 2 kuukauden iästä alkaen 2 kuukauden välein. Toisin sanoen vuoden iässä varsa on madotettu 6 kertaa.  

Uusi hevonen madotetaan, kun se saapuu talliin. Tämän jälkeen se pidetään sisällä pari päivää, jotta mahdollisesti matoinen lanta saadaan talteen. Karsinajäte viedään keskelle lantalaa eli sen kuumimpaan kohtaan, jotta madot tuhoutuvat. Jos hevosen lääkityshistoria on tuntematon, turvallisin aloittava lääke on Strongid (pyranteeli), koska se ei imeydy suolistosta.  

Matoja kuritetaan myös siivoamalla tarhat vähintään 1–2 kertaa viikossa ja käyttämällä nimikkotarhoja ja astioita. Laitumet uusitaan ihanteellisesti 3–5 vuoden välein eikä niitä ylikuormiteta. Talvi ei siis tapa loisten munia.  

Hevosten yleisimpiä sisäloisia ovat laitumilta tarttuvien heisimatojen lisäksi suuret sukkulamadot (strongylukset) ja pienet sukkulamadot, jotka ovat aikuisten hevosten yleisimpiä sisäloisia. Suolinkaiset ovat yleisiä varsoilla.  

Hevosopistolla opettava eläinlääketieteen tohtori Seppo Hyyppä kertoo, että Siittolanmäellä seurataan perinteistä säännöllisen madotuksen tapaa, eli aikuiset hevoset madotetaan neljästi vuodessa. Myös näytteitä otetaan, ja varsat madotetaan voimassa olevan suosituksen mukaisesti. Tiineet tammat madotetaan vielä kuukausi ennen varsomista.  

Suosituksella halutaan vähentää matolääkkeiden käyttöä ja siten estää vastustuskykyisten ”supermatojen” kehittyminen. Samasta syystä kaikki matolääkkeet ovat nykyisin reseptilääkkeitä. 

4. Urmelin raspaus, rokotukset ja liikunta (syys-joulukuu – uuden siemennyksen perään pötköön)

Ote Ypäjä SH-ratsuvarsa 2017 -kimpan tiedotteista 11-15/2016 (20.10.- 16.12.2016) 

20.10.2016 Urmeli on yhä tiine ja kaikki kunnossa! Tiineys vahvistui ELT Seppo Hyypän tekemässä kolmen kuukauden määräaikaistarkastuksessa. 

Urmelin päivittäisellä ruokalistalla on tällä hetkellä kolme kaura-annosta, yhteensä 2½ litraa (1-½-1). Heinää se syö päivässä 6 kiloa (2-1-3). Lisäksi tamma saa kivennäisiä, suolaa ja vitamiineja. Hevosopiston hevoset ruokitaan siis kolmasti päivässä. 

3.11.2016 Urmelin hampaat on raspattu. Pikku piikeistä päästiin käsin raspaamalla, ja seuraava tarkastus on kesällä. Piikkejä aiheuttaa hevosen hampaiden luonnostaan epätasaisen kuluminen.  

Hampaiden säännöllinen huoltaminen on tärkeä osa kaikkien hevosten hyvinvointia. Sillä voidaan vaikuttaa muun muassa siitostamman rehunkäyttökykyyn ja sitä kautta sikiön ja maitovarsan kasvuun ja hyvinvointiin.

2.12.2016 Urmeli on käynyt tiineystarkastuksessa. Sikiön vointi vaikuttaa hyvältä: varsa kasvaa odotetusti ja sydän lyö reippaasti.  Lisäksi Urmeli on saanut rokotuksia. Viikko sitten perjantaina sille annettiin influenssarokote, ja nyt tarkastuksen yhteydessä EHV-rokote. Jälkimmäinen piikki on ensimmäinen kolmen rokotteen sarjassa.

Ypäjä Urmelin liikunta tiineyden edetessä


Ypäjä Urmeli ja Iida Pekkinen Suomenratsujen kuninkaallisissa syyskuun alussa. Kuva: Terttu Peltonen.

Urmeli liikkuu tunnin päivässä kuudesti viikossa. Kolmena päivänä ohjelmassa on kouluratsastusta Hevosopiston oppilaiden tunneilla. Esteitä hypätään kahdesti viikossa, ja viikonloppuna Urmeli käy maastolenkillä. Vapaapäivänään se puuhailee tarhassa.  

Rutiinit jatkuvat, kunnes kasvava maha alkaa vaikuttaa tamman tasapainoon. Sitten pysytään sileällä, eli estetreenit jätetään pois. Tiineyden loppuvaiheessa liikunnasta huolehditaan talutuksessa kävelyttäen. Muutokset ajoitetaan yksilöllisesti tilanteen mukaan.  

Rutiineissa toki esiintyy poikkeuksiakin. Joinakin päivinä liikkeen määrä voi kaksinkertaistua, ja tehtävät seuraavat lukujärjestystä. 17.11.2016 Urmelin päivät kuluvat rutiinilla syöden, liikkuen ja tarhaillen. Tamma valmistautuu influenssarokotukseen, jonka se sai viimeksi 27.11.2015. Rokotesuoja pysyy voimassa, kun se uusitaan ennen kuin vuosi edellisestä rokotuksesta tulee täyteen. 


TIETOISKU: Tiineen tamman rokotukset

Ypäjä Urmeli ja Hevosopiston muut kantavat tammat rokotetaan virusaborttia vastaan Equip EHV 1.4 -rokotteella tiineyskuukausina 5, 7 ja 9.  

Virusabortti on tarttuva tauti, jonka aiheuttaa hevosen herpesvirus EHV 1. Tauti keskeyttää tiineyden: tamma luo sikiönsä eli saa keskenmenon. Hevosen herpesvirukset ovat maailmanlaajuinen riesa.  

Sama EHV1-virus voi olla syynä myös hengitystieinfektioihin, joihinkin vastasyntyneiden varsojen ongelmiin ja neurologisiin halvausoireisiin.  

Urmelin suoja influenssaa vastaan uusittiin viime viikon perjantaina 25.11. Se saa tiineysaikanaan vielä toisen influenssarokotuksen huhti-toukokuun taitteessa. Se annetaan Urmelille yhdessä jäykkäkouristus -eli tetanusrokotteen kanssa. Samalla varsa saa tarvittavan suojan.  

3. Uusi siemennys ja tiineys (heinä-elo – kolmannelle riville)

Ote Ypäjä SH-ratsuvarsa 2017 -kimpan tiedotteista 3-7/2016 (11.7-20.8.2016) 

Eläinlääkäri Isa Immonen kertoo, että Urmeli päästiin siementämään uudelleen maanantaina 4.7. Urmelin kohtu keräsi jälleen hieman nestettä, joka huuhdeltiin pois pari päivää myöhemmin. Neste oli kuitenkin kirkasta, eli merkkejä tulehduksesta ei löytynyt.

18.7.2016 Eläinlääkäri Isa Immonen kertoi puhelimessa tämänaamuisen tiineystarkastuksen tulokset: ultraus paljasti, että Ypäjä Urmeli on tiinehtynyt 14 päivää sitten tehdyssä siemennyksessä.  Seuraava rutiinitutkimus tehdään parin viikon kuluttua.

1.8.2016 tehtiin uusi tiineystarkastus, jossa selvitettiin kaksi viikkoa sitten havaitun varsanalun kuulumiset.  Eläinlääkäri Tiina Reilas kertoo, että alkio on hyvänkokoinen ja sydämenlyönnit erottuvat odotusten mukaisesti.  

Ultraäänikuva alkiosta. Kuva: Tiina Reilas.

TIETOISKU: Alkiosta varsaksi

Hevosen alkio kasvaa vauhdikkaasti. Viikon ikäisenä se on puolimillinen, josta se venähtää parissa päivässä parin millimetrin mittaiseksi. 10 päivän ikäisenä se saadaan näkyviin ultrassa.  

Kahden viikon ikäisen alkion halkaisija on 14–18 mm. Tässä vaiheessa se on vielä muodoltaan pyöreä, mutta muuttuu sitten kolmikulmaiseksi. Kolmen viikon iästä alkaen muoto on epäsäännöllinen.  

Kuvassa Urmelin alkio on 35 päivän ikäinen. Nyt se on jo sikiö; nimitys vaihtuu 40 tiineyspäivän kohdalla.  

Kahden kuukauden ikäinen sikiö muistuttaa pienine kavioineen jo hevosta. 80 päivän kohdalla pää ja kaula ovat nousseet normaaliin asentoonsa.  

Karvankasvu alkaa 100 päivän kohdalla, jolloin turpaan nousee hento karvoitus. 150 päivän ikäisellä sikiöllä karvaa kasvaa silmäluomiin, ja harja ja häntä alkavat kehittyä 180 päivän kohdalla. 270 päivän kohdalla karva peittää koko kehon.  

Sikiö on valmis varsa keskimäärin 335 vuorokauden ikäisenä eli tamma kantaa 11 kuukautta. Vaihtelu on kuitenkin suurta, ja vuosikin voi tulla täyteen. Suomenhevosvarsan syntymäpaino on 50 kilon hujakoilla, mutta tässäkin vaihtelu on suurta.  

Kylmäverirodut kantavat pitempään kuin lämminveriset, ja orivarsa odottaa syntymäänsä päivän tai pari kauemmin kuin tammavarsa. Tiineysaikaan vaikuttavat myös sikiön ja emätamman perintötekijät. Ympäristötekijöillä, esimerkiksi valon määrällä, on niin ikään vaikutusta. 

2. Tiineystarkastus (touko-elokuu – toiselle riville)

Ote Ypäjä SH-ratsuvarsa 2017 -kimpan tiedotteesta 2/2016 (27.6.2016)

Ypäjä Urmelin tämän aamuiset uutiset Hevosopiston Siittolasta ovat ELT Tiina Reilaksen ennustuksen mukaisia. Tiineystarkastuksessa selvisi, että Urmeli ei tiinehtynyt ensimmäisellä siemennysyrityksellä.  

Reilas kertoo, että alkiota ei löytynyt, mutta Urmeli ei myöskään osoittanut kiiman merkkejä. Tilanteen kehittymistä seurataan tarkasti: seuraava eläinlääkärin katselmus on ohjelmassa ylihuomenna keskiviikkona.  

Mikäli Urmelin elimistö on keskiviikkona vastaanottavaisemmassa tilassa, eläinlääkäri pääsee siementämään sen uudelleen todennäköisesti jo perjantaina. Mikäli kiimasta ei näy merkkejä keskiviikkonakaan, asiaa avitetaan ”kiimapiikillä” eli pistoksella prostaglandiinia. Tällöin siementämään päästään seuraavalla viikolla, Reilaksen alustavan arvion mukaan keskiviikkona. Hän korostaa, että eteneminen riippuu Urmelista, ja päätökset tehdään tilanteen mukaan. 

Tiineystarkastusta tekemässä Tiina Reilas. Kuva: Pauliina Raento.

TIETOISKU: Tamman tiineystarkastukset 

Tiineystarkastuksissa eläinlääkäri selvittää, onko tamma hedelmöittynyt ja kuinka tiineys etenee.  

Hedelmöityminen tapahtuu munanjohtimessa, josta alkiorakkula siirtyy tamman kohtuun, kun ovulaatiosta on kulunut 6 vuorokautta. Siellä alkiorakkula liikkuu ahkerasti ja kiinnittyy sitten kohdun seinämään 16 vuorokauden ikäisenä. Ensimmäinen tarkastus tehdään 16–18 vuorokautta ovulaation jälkeen.  

Alkiorakkulan kiinnittyy yleensä lähelle kohdunsarven tyveä, mutta eläinlääkärin on tutkittava huolellisesti koko kohtu.  

Siittolaeläinlääkärit arvioivat, että alkuvaiheen vipellyksen tavoitteena on valmistella kohtu uuden elämän ylläpitämiseen ja muun muassa varmistaa, ettei kohtu ala erittää prostaglandiinia. Prostaglandiini tuhoaisi keltarauhasen, jonka erittämä progesteroni vaalii tiineyttä sen alkuvaiheessa, eli tuloksena olisi tiineyden päättyminen ja uusi kiima.  

Mikäli kaikki etenee ongelmitta, tamma tarkastetaan uudelleen, kun siemennyksestä on kulunut 30 vuorokautta. Alkion sydämenlyönnit alkavat erottua päivistä 23–24 eteenpäin, eli toisessa tarkastuksessa selviää, onko se elossa.  

Hevosten alkioiden varhaiskuolemat ovat melko tavallisia, ja sikiö vain katoaa 3 ensimmäisen tiineyskuukauden aikana. Siksi kantaviksi todetut tammat tarkastetaan vielä kolmannen kerran 3 kuukauden kohdalla. 

Mikäli tiineydessä havaitaan jotain poikkeuksellista, eläinlääkäri seuraa tammaa rutiinitarkastuksia useammin. Esimerkiksi kaksosia epäiltäessä ensimmäinen tarkastus tehdään ennen alkiorakkulan kiinnittymistä kohtuun, yleensä 14–15 vuorokauden kohdalla.  

Hevosen kaksosraskaudet ovat aina ei-toivottuja siksi, että ne päättyvät useimmiten huonosti ja tarjolla on vain ikäviä, eettisesti hankalia vaihtoehtoja. Tamman omistajan kanssa keskusteltuaan eläinlääkäri voi puristaa pois toisen pariviikkoisista alkioista tai keskeyttää tiineyden prostaglandiinilla, mikäli alkiot esimerkiksi ovat niin lähellä toisiaan, ettei puristaminen onnistu. On myös mahdollista olla tekemättä mitään. Tällöin toinen alkioista saattaa kadota nopeasti –mutta toisaalta pitkälle etenevä kaksostiineys rasittaa tammaa ja päättyy usein molempien sikiöiden kuolemaan.  

Tiineystarkastus tehdään useimmiten ultraääni- ja rektaalitutkimuksessa.