Kokemuksia ja vinkkejä hevostapahtumien livelähettämisestä

Uudet hevoskasvattajat on Hämeen ammattikorkeakoulun ja Suomen Hippos ry:n toteuttama koulutushanke, jonka keskeisenä tavoitteena on lisätä hevoskasvatuksen vetovoimaa ja luoda edellytyksiä hevoskasvatustoiminnan jatkuvuudelle. Koulutushankkeena Uudet hevoskasvattajat toteuttaa erilaisia kasvatustoimintaa liittyviä koulutustilaisuuksia ja tuottaa niistä materiaalia.

 

Näyttelyiden arvokas anti

Hevosnäyttelyt sekä jalostusarvostelutilaisuudet ovat paitsi merkittävä osa hevoskasvatusta, myös oivallinen tapa seurata kotimaisesta hevoskasvatusta. Hevosten arvostelua ja suorituksia seuraamalla oppii, miten näyttelytilaisuuksissa toimitaan ja mitä hevosilta edellytetään. Näyttelyt, erilaiset hevostapahtumat ja katselmukset ovat mitä parhaimpia hevoskasvatuksen oppimisympäristöjä, joihin kaikkien kasvattajien ja kasvatuksesta kiinnostuneiden tulisi osallistua – sekä katsojana että hevosensa kanssa. Ne toimivat myös hyvinä välietappeina matkalla varsasta kohti aikuisen hevosen elämää.

Arvokkaasta annistaan huolimatta näyttelytilaisuudet eivät juurikaan kerää yleisöä. Tämä on täysin ymmärrettävää, sillä usein ne ajoittuvat arkipäiville, pitkän matkan päähän ja usein jopa ulkona sään armoilla. Hevosmäärästä riippuen näyttelyt ovat välillä melko hidastempoisia ja kestävät koko päivän. Nykyään hevosilla saattaa olla myös suurestakin väkimäärästä koostuva omistajakimppa tai tiimi, jonka osallistuminen kokonaisuudessaan näihin arvostelutilaisuuksiin ei ole edes käytännössä mahdollista.

 

Mitäs jos kokeillaan?

Uudet hevoskasvattajat –hankkeen näkökulmasta näyttelyt ovat yksi tapa tarjota ikkuna kotimaiseen hevoskasvatukseen. Niinpä päätimme vuosi sitten testata Ypäjän orinäyttelyn yhteydessä livelähettämistä facebookin kautta. Facebook valikoitui kanavaksi sen helppokäyttöisyyden ja saavutettavuuden vuoksi. Livelähetysten tekeminen ja tallentaminen onnistui vaivattomasti ja edullisesti.

Hankesuunnitelmaan ei näitä livelähetyksiä oltuole kirjattu, eikä budjettiin varattu rahaa lähetyslaitteistolle. Ensimmäinen livelähetys lämminveriravureiden ajokokeista Ypäjän radalta sai kuitenkin niin hyvän vastaanoton erityisesti kotona jännittäviltä taustajoukoilta, että lähetyksiä päätettiin jatkaa muistakin tilaisuuksista aina mahdollisuuksien mukaan. Hyvien kokemusten perusteella kannustettiin myös esim. hevosjalostusliittoja ja muita alan toimijoita testaamaan livelähetyksiä omissa some-kanavissaan.

 

Edullisesti ja kevyellä kalustolla

Kalusto valikoitu sen mukaan mitä hankehenkilöstöllä muutenkin oli käytössään, eli mobiililaite ja jalusta. Hanketiimillä on koko ajan ollut käytössä pari vanhempaa iPadia, joihin on 3D –tulostimella tehty pienet muoviset pidikkeet jalustaan kiinnittämistä varten. Hyvin monenlaisia kannakkeita ja kiinnitys systeemeitä myydään myös tarvikeliikkeissä ja verkkokaupoissa. Meidän laitteessamme ei ole omaa mobiililiittymää, joten jos yleistä langatonta verkkoa ei ole saatavilla, jaetaan se jostakin toisesta laitteesta – käytännössä lähetystä tekevän puhelimesta.

Livelähetysten tekeminen sekä yhteyden jakaminen kuluttavat aina normaalikäyttöä enemmän laitteiden akkuja. Paras tilanne on, jos laitteet voidaan kytkeä suoraan verkkovirtaan. Kaikissa olosuhteissa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Näihin tilanteisiin on hyvä varautua erillisillä varavirtalähteillä, joita nykyään on helposti hankittavissa. Mukana matkassa kannattaa aina kuljettaa myös erilaisia latureita ja johtoja.
Hankkeella ei ole erillisiä äänentoistolaitteita käytössä, vaan toimimme aina tapahtumapaikan äänentoiston varassa. Ääniasiaan emme siis omissa lähetyksissämme juurikaan pysty vaikuttamaan. On myös hyvä muistaa, että usein kuvan ja äänenlaatu voi olla myös kiinni siitä, millaisella laitteella vastaanottaja lähetystä seuraa.

Livelästysten kalustoa sekä ihmiset lähetysten takaa – agrologiopiskelija (AMK) Suvi Takala ja projektipäällikkö Menna Rantala HAMK/Mustiala

 

Jaetaan yhdessä – tietoa ja lähetyksiä

Hevostapahtumien livelähettäminen vaatii yllättävän paljon keskittymistä, erityisesti jos hevoset suorittavat ja liikkuvat laajemmalla alueella. Liikettä seuratessa ja kuvattaessa ei samaan aikaan juurikaan ole mahdollista vastata tai kommentoida lähetyksen aikana tulleeseen palautteeseen tai tiedusteluihin. Näihin pyritään reagoimaan lähetysten tauoilla tai jakamaan ohjelmaa ja aikataulua samassa kanavassa jo etukäteen. Usein myös muut seuraajat toimivat näppärinä tiedonjakajina, kiitos heille siitä.

Tilaisuudet ovat aina parhaita paikan päällä, mutta haluamme tarjota niiden seuraamiseen mahdollisuuden kaikille hevoskasvatuksesta kiinnostuneille. Hankehenkilöstömme ei ole mediatuotannon ammattilaisia, eikä kalustomme pelkästään tätä tarkoitusta varten hankittua. Hankkeissa on aina yhtenä tavoitteena hyvien ja kaikkien toteutettavissa olevien toimintamallien jakaminen ja käyttöönotto. Joten rohkeasti kuvaamaan ja livelähetyksiä tekemään, avataan yksi ikkuna lisää kotimaiselle hevosille ja hyvin tehdylle kasvatustyölle.

 

Uudet hevoskasvattajat – vinkkejä livelähetysten tekoonUudet hevoskasvattajat – vinkkejä livelähetysten tekoon

  • tutustu aina etukäteen lähetyspaikkaan ja laitteisiin
  • varmista, että laitteissa on riittävästi virtaa ja tallennustilaa
  • hyvä jalusta on tärkeä
  • varaa mukaan jatkojohtoja, varavirtalähteitä, latausjohtoja ja teippiä
  • ilmoita mahdollisuuksien mukaan aina etukäteen lähetysaikataulut ja ohjelma
  • jos kuvaat yleisön joukossa, muista kertoa tekeväsi liveä – kukaan ei halua omia (edes hyviä juttujaan) tietämättään jakoon
  • lähetyksen voi aina katkaista ja tekniikka voi aina pettää
  • mitä vaan voi tapahtua ja kaikkea ei tarvitse jakaa

 

Kirjoittaja Menna Rantala toimii Uudet hevoskasvattajat -hankkeen projektipäällikkönä HAMK/Mustialassa

Kasvatustoiminta hevosyrityksissä

Hevoskasvatus sivuelinkeinona saattaa tulevaisuudessa yleistyä entisestään, varsinkin jos harrastajamaisesta kasvatuksesta siirrytään yritystoimintaan.
Hevosyrittäjien keskuudessa on selkeästi kiinnostusta hevoskasvatukseen, vaikka yrittäjä saisikin päätoimensa muunlaisesta yrittämisestä.

Uudistuva hevostalous -hanke toteutti valtakunnallisen Hevosyrittäjyys 2017 -kyselyn, jonka tavoitteena oli selvittää suomalaisen hevoselinkeinon tulevaisuudensuuntia.  Hevosyrittäjille suunnatusta kyselystä vastasi Suomen Gallup Elintarviketieto. Kyselyssä pureuduttiin laajentamis- ja vähentämisaikeisiin sekä investointeihin ja työllistävyyteen.

Jo aikaisemmissa tutkimuksissa on tullut selväksi, että hevoskasvatus on toimintamuoto, jota harjoitetaan usein muiden toimintamuotojen, kuten ratsastus- ja
ravivalmennuspalveluiden ohella (Pussinen, Korhonen, Pölönen, & Varkia 2007, 29; Pussinen & Thuneberg 2010, 21; Pussinen 2013, 44). Kyselyyn vastanneista yrittäjistä 47 prosenttia (203 kpl) harjoitti kasvatustoimintaa tai oriasemapalveluita ainakin jossain määrin. Määrällisesti hevoskasvatus oli toimintamuodoista toiseksi yleisin karsinapaikkojen vuokrauksen jälkeen. Päätoimintamuotona hevoskasvatus oli vain joka kymmenennellä yrityksellä. Se on kuitenkin kolmanneksi suurin päätoimintamuoto ratsastus- ja täysihoitopalveluiden jälkeen. Jopa ravivalmennus on jäänyt tässä kyselyssä hevoskasvatuksen taakse.

Muutoksia kasvatustoiminnassa ja kysynnässä

Vastaajien joukossa oli jopa 30–40 vuoden mittaisen uran tehneitä kasvattajia, mutta viidesosalla oli takanaan enintään viisi vuotta hevosyrittäjyyttä.
Kasvattajayrittäjien keski-ikä kyselyssä oli 50 vuotta.

Hevosten rotukirjo oli laaja, mikä osoittaa kasvavaa kiinnostusta uusia rotuja kohtaan. Uusien rotujen ja erilaisten hevosurheilun lajien ja harrastemuotojen
lisääntymisen myötä voidaan saada myös uusia, nuoria kasvattajia vahvistamaan kotimaista kasvatusta.

Liikevaihto kasvatustoimintaa harjoittavissa yrityksissä on kyselyn mukaan pysytellyt viime vuosien aikana suhteellisen tasaisesti hieman alle 60 000 eurossa,
joka jää alhaisemmaksi kuin kaikkien hevosyritysten keskiarvo. Vajaa kymmenen vuotta sitten toteutetun kyselyn mukaan hevoskasvatustallien
liikevaihto jäi 30 000 euroon (Pussinen & Thuneberg 2010, 21). Kasvatustoiminnassa liikevaihto voi vaihdella vuosittain paljonkin: rahavirrat muuttuvat syntyneiden ja myytävien varsojen mukaan. Samoin kysyntä elää, kuten myös ostajien maksuhalukkuus.

Väheneekö kasvatustoiminta yrityksissä?

Noin puolet (51%) vastaajista jatkaa toimintaansa vähintään entisessä laajuudessa. Vähentäviä oli hiukan vähemmän (45 %). On huomattavaa, että varsinaisia lopettajia ei ollut kuin yksi yrittäjä. Muihin hevosyrittäjiin verrattuna laajennusinnokkuus on kasvattajien keskuudessa hieman maltillisempaa ja vähentämis- ja lopettamisaikomukset selvästi yleisempiä.

Toimintaansa vähentävät tai sen kokonaan lopettavat yrittäjät mainitsivat suurimmaksi syyksi (52 %) kannattamattomuuden, aivan kuten muissakin toimintamuodoissa. Työn raskaus (13 %), terveydelliset syyt (9 %) ja eläkkeelle jääminen (4 %) vaikuttivat myös päätöksiin. Muu syy -kohdassa (22 %) mainituissa vastauksissa vilahtelivat paljolti samat, talouteen ja jaksamiseen liittyvät tekijät. Sen sijaan kukaan ei maininnut sukupolvenvaihdosta syyksi toiminnan vähentämiselle tai lopettamiselle, mutta kolmannes (33 %) ilmoitti että sukupolvenvaihdos tai yrityskauppa on suunnitteilla.

Vähentävät ja lopettavat arvioivat yrityksensä taloudellista tilannetta huonosta erinomaiseen. Niin kannattavuus, nettotulos kuin maksukykykin oli arvioitu useimmiten kohtalaiseksi tai huonoksi. Liikevaihto on muutama kymmenen tuhatta euroa alhaisempi kuin keskimääräinen kasvatusyritysten liikevaihto. Saattaa olla, että toimintaa on ajettu alas jo jonkin aikaa.

Haasteita ja mahdollisuuksia

Merkittävimmiksi toiminnan haasteiksi arvioitiin maan yleinen taloustilanne ja kuluttajien rahankäyttö sekä jossain määrin myös eläinsuojelu- ja muut viranomaismääräykset. Mahdollisuudeksi mainittiin oma osaaminen. Osaamisen siirtäminen etenkin lopettavien yrittäjien kohdalla onkin ydinkysymys. Alalla on paljon hiljaista tietoa, jonka siirtäminen jatkajille tai uusille yrittäjille voi olla vaikeaa.

Vähentävät ja lopettavat näkevät uusien yritysten tulon markkinoille haasteena, eivät niinkään positiivisesti mahdollisuutena, kuten toimintaansa jatkavat yrittäjät. Jatkajat kokevat myös työntekijöiden asiantuntemuksen ja yrityksen sijainnin vahvuuksiksi, toisin kuin toimintaansa vähentävät.

Jaksaminen ja motivaatio koettiin ehkä yllättävänkin hyviksi. Vastaajien mielestä niin työhyvinvointi ja -motivaatio, tukiverkosto kuin työn merkityksellisyyskin olivat hyvää tasoa. Jaksamisen kohdalla näkyi kahtiajakoisuutta etenkin vähentävien ja lopettavien kohdalla: kolmannes oli jokseenkin samaa mieltä ja toinen kolmannes jokseenkin eri mieltä väitteestä ”jaksamiseni yrittäjänä on erittäin hyvää”.

Huoli kasvatustoiminnan hiipumisesta voi olla aiheellista. Kasvatus on pitkäjänteistä työtä, joka tuottaa tuloksia viiveellä – hevosten keskimääräinen sukupolvien välinen aika on kymmenen vuotta. On surullista, jos vuosien tai vuosikymmenten työtä ei kukaan jatka. Jalostuksella saavutettu edistyminen siirtyy geeneissä hevossukupolvelta toiselle, mutta onnistuakseen jalostustyö vaatii suunnitelmallisuutta. Hyvin suunnitelluilla yrityskaupoilla ja sukupolvenvaihdoksilla voidaan turvata jatkuminen.

Sukupolvenvaihdos- tai yrityskauppasuunnitelmat olivatkin selkeästi yleisempiä kasvattajien vastauksissa kuin muilla hevosyrittäjillä keskimäärin.

Jatkavien kasvatusyritysten toiminta on suhteellisen suurta, jos sitä mitataan hevospaikkojen määrällä. Eläinpaikkoja tallissa tai pihatossa oli keskimäärin 19,
yhdeksän kappaletta enemmän kuin kasvatustalleissa keskimäärin.

Investointeja niin materiaan kuin osaamispääomaan

Kuluneen viiden vuoden aikana kasvatustoimintaa harjoittavissa yrityksissä oli tehty lukumäärällisesti paljon investointeja: karkeasti ottaen kaksi per yritys.
Yleisimpiä kohteita olivat ulkoilu- ja harjoittelualueet sekä tallien peruskorjaukset. Seuraavaksi suosituimmat investointikohteet olivat pihatot ja lantalat.
Investointien arvoksi ilmoitettiin keskimäärin 65 000 euroa, vaihteluvälin ulottuessa muutaman tuhannen euron investoinneista aina puoleen miljoonaan euroon. Seuraavan viiden vuoden investointisuunnitelmat olivat maltillisempia.

Infrastruktuurin lisäksi oli satsattu huomattavasti myös oman osaamisen kehittämiseen ja koulutukseen. Kun tiedusteltiin yrityksen vahvuuksia, nousi esiin
erityisosaaminen, palvelut ja kansainvälisyys. Yritykset ovat ilahduttavasti panostaneet omaan osaamiseensa ja näkevät sen myös kilpailuvalttina.

Hevoskasvatusyritykset työllistävät useimmiten yrittäjän itsensä, 65 prosenttia heistä kokoaikaisesti. Viidenneksen palveluksessa on myös työntekijä tai harjoittelija. Kertaluontoisille ostopalveluille on menekkiä: niitä käyttää 61 prosenttia kasvattajista. Esimerkiksi eläinlääkäri- ja kengityspalvelut ovat yleisiä ja toistuvia.

Vakaa tulevaisuus

Kasvatustoimintaa harjoitetaan monella tilalla ja tallilla, vaikkei se olekaan pääasiallinen tulonlähde. Vaikuttaa siltä, että tulevaisuudessa kasvatustoiminta pysyy suunnilleen samassa laajuudessa kuin nykyäänkin. Hyvin samansuuntaisia havaintoja saatiin Maatilojen kehitysnäkymät vuonna 2022 -kyselyssä (Thuneberg 2017). Uhkakuvana on, että etenkin suomalainen ravijalostus latistuu ja jää muiden johtavien ravimaiden varaan. Mahdollisuutena voidaan pitää sitä, että kasvatusta on luontevaa harjoittaa muiden toimintamuotojen ohella, mikä myös pienentää yrityksen riskejä. Talouden realiteettien takia yritysten laajentamisinnokkuus aaltoilee. Kilpailuetujen kehittämiseen voi satsata: palvelut, ammattitaito ja kansainvälisyys saattavat tehdä yrityksestä paremman kuin naapuriyrityksestä. Kuten eräs kyselyn vastaajista totesi: ”Ammattitaidon
ja ahkeruuden lisäksi realismi ja talousosaaminen auttavat myös tulevaisuudessa.”

Kirjoittajat

Thuneberg, T. & Saastamoinen, M. (2018). Kasvatustoiminta hevosyrityksissä. HAMK Unlimited Professional 23.3.2018. Haettu 27.3.2018 osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/biotalous-ja-luonnonvara-ala/kasvatustoiminta-hevosyrityksissa

 

Suomenhevoskasvatusseminaarin antia Ypäjältä 18.3.2018

Kirjoituksen on laatinut Suvi Takala, HAMK

Suvi on Hämeen ammattikorkeakoulun hevostalouden  toisen vuoden opiskelija ja tekee parhaillaan asiantuntijaharjoitteluaan Uudet hevoskasvattajat-hankkeelle

Suomenhevoskasvatuksen seminaari 18.3.2018

Ypäjän Siittolanmäellä perinteeksi muodostunut suomenhevoskasvatuksen seminaari järjestettiin jo 18. kerran peräkkäin. Teemana päivälle oli ”Terve ja kestävä suomenhevonen uuden aikakauden töissä ja haasteissa”. Päivi Laine avasi tilaisuuden toteamalla suomenhevosen olevan valmiina uusiin haasteisiin seuraavalle vuosisadalle ja huomautti samalla yhteisöllisyyden nousevan jopa hiukan yllättäen uuden aikakauden ilmiöksi.

Aulangon ratsastuskoulun yrittäjä Salla Varenti kertoi puheenvuorossaan oman yrityksensä näkökulmasta, mitä on uusi hevostalous? Tallin toimintaa on tuotu 2010- luvulle uudistamalla ja investoimalla voimakkaasti yrityksen toimitiloihin. Toiminnassa korostuu se, että hevoset nähdään vahvasti osana palvelualaa ja yrittäjä haluaakin panostaa palvelujen tuottamiseen. Varenti korosti, että jokaisen hevosihmisen tehtävänä on toimia sisäänheittäjänä hevosmaailmaan. On mietittävä, millä tavoin minä markkinoin hevosta muille? ”Hevosharrastus sopii kaikille, sillä tapoja harrastaa on lukemattomia, kun vaan osaamme tuoda ne esiin. Emme saisi antaa hevosen mahtavuuden hämärtyä, sillä hevonen itsessään on elämys”, Varenti rohkaisi. Hevosen vetovoimaan pitää luottaa, sillä se koukuttaa ihmiset alan pariin. Alan koulutukselta hän toivoisi, että harrastajan ja ammattilaisen voisi erottaa siten, että ammattilainen osaisi vastata kysymyksiin miksi, miten ja mistä syystä? Lopuksi Varenti muistutti, että hevosihmisten tulee kulkea yhtä matkaa kohti tulevaa, jotta yhteiskunnallinen hyväksyntä olisi hevosalalle mahdollista.

Jalostusagronomi emerita Terttu Peltonen laittoi yleisön pohtimaan ”Back to basics”- teemansa mukaisesti hevosen hyvinvoinnin, kasvatuksen ja jalostamisen perusteita. Peltonen muistutti hevosen lajityypillisestä käyttäytymisestä laidunnuksen, ruokinnan, levon ja rutiinien tarpeiden kautta. Hänestä erityisen tärkeää olisi ymmärtää, että hevonen ei missään tapauksessa ole söpö lemmikki, vaan hevonen hyväksyy ihmisen nimenomaan johtajakseen ja yhteistyökumppanikseen. Peltonen totesi kasvatuksen olevan kaiken toiminnan pohja ja lisäävän osaltaan myös hevosmiestaitoja. Positiivista kierrettä aikaansaadaan nimenoman hevosten kasvatuksella, sillä menestyvät yksilöt nauttivat kansansuosiota ja saavat näin myös mediahuomiota, josta hyötyy koko ala. Kasvattajien tulee myös saada aikaan yhteinen tavoite jalostuksessa ja päättää yhdessä, millaisia hevosia halutaan tuottaa. Peltosen mukaan jalostuksen tulisi tuottaa hyviä, terveitä ja tuottavia hevosia, jolloin kysyntä kasvaa ja elinkeinotoiminta vahvistuu. Riittävän suuri jalostuseläinten määrä takaa laajan pohjan, jotta kärki voi olla korkeampi ja leveämpi. Peltonen ennusti, että tulevaisuudessa lienee mahdollista arvioida hevosten ns. genominen jalostusarvo, joka yhdistää perinteiseen jalostusarvoon tiedon hevosen geenivalikoimasta. Jalostuksen tärkeimmät tekijät oli koottu leikkisästi neljään L-alkuiseen sanaan: Lahjakkuus, Luonne, Liikkeet ja Ligamentit. Peltonen totesi osuutensa lopuksi hyvinvoivan hevosen olevan usein myös taloudellisesti kannattava.

Hevoseläinlääkäri Antero Tupamäki herätteli yleisöä puheenvuorollaan ”Onko yksinkertainen sittenkin kaunista suomenhevosen hoidossa?” Tupamäki esitti ajatuksiaan hevosten ruokinnan ja suunterveyden tilan yhteyksistä. Hänen mukaansa olisi saatava aikaan tutkimusta siitä, mikä aiheuttaa hevosilla niin rajusti yleistyneet hammasongelmat. Hänen omat epäilynsä viittaavat ruokinnallisiin tekijöihin ja etenkin liian pehmeisiin ja happamiin säilöheiniin. Hampaiden tulisi saada riittävästi kovaa iskutusta, jotta hampaiden kiinnitys ikeniin paranisi ja kiille voisi hyvin. Riittävän kova, kuiva ja pH- neutraali heinä sekä kaura olisivat tähän parhaat keinot. Myös nykyaikainen hammashoito paikkoineen sai Tupamäen epäilevälle kannalle: ”Pelkään, että intoa on enemmän kuin ymmärrystä nykypäivän hevosten hammashoidossa.” Hampaiden liiallinen pyöristys ei myöskään saanut kannatusta. Hän pohti myös ajatusta happamuuden yhteydestä mahahaavoihin. Mahahaavojen yhteydessä esiin nousi yleisesti vaivaan käytettävä lääkitys, jonka vaikuttavana aineena on omepratsol. ”Omepratsol ei ole lainkaan täysin riskitön lääke, sillä sen käytöllä on todettu olevan negatiivisia vaikutuksia kivennäis- ja hivenaineiden imeytymiseen. Olisi paljon tärkeämpää saada hevosten elinolosuhteet kuntoon, kuin vain lääkitä vaivaa”, Tupamäki muistutti. Heti perään hän kysyikin yleisöltä, että miksi emme anna hevosten olla enää hevosia? Miksi hevoset eivät enää saa tehdä niitä asioita, mitä niiden kuuluisi saada tehdä? Yleisöstäkin todettiin, että hevosten inhimillistäminen ja ihmisen kaltaistaminen on päässyt jo aivan liian pitkälle. Kantaa otettiin myös uudistuvaan eläinten hyvinvointilakiin. Tupamäki nosti esiin esimerkin jatkuvasta veden saannista: ”Hevoset oppivat ruokinta-ajat todella tarkasti, miksi ei myös juoma-aikoja? Eihän metsätöissä olleilla hevosillakaan kannettu vesipulloa mukana.” Hevosten valmennukseen liittyvän viestin hän pystyi tiivistämään yhteen lauseeseen: ”Uskokaa enemmän treeniin kuin terapiaan!” Hevosten määrät lisääntyvät jatkuvasti Suomessa. Tupamäki ennusti koko Suomen hevosmäärän nousevan seuraavan kymmenen vuoden aikana noin 90 000:een.

Suomenhevosten ratsuharrastuksen noususta Pohjanmaalla oli paikalla puhumassa Heidi Salo. Salon oman hevosen Tosi- Romeon upea menestys etenkin esteradoilla on ollut omiaan innostamaan väkeä Pohjanmaalla. Salo osti Tosi- Romeon sen ollessa kolmevuotias. Nelivuotiaana aloitettiin varsinainen valmentautuminen. Tosi- Romeo on kilpaillut nelivuotiaasta saakka joka vuosi ja koko uralle on mahtunut noin 300 kilpailustarttia. Ori kantakirjattiin vuonna 2007 ja sillä on 28 jälkeläistä. Hevonen päätti kilpailu-uransa vuonna 2017 täysin terveenä ja on tammanomistajien käytössä. Salo kertoi pitävänsä tänä päivänä eniten siitä, että pääsee seuraamaan nyt Romeon jälkeläisten etenemistä. Salo toimii myös Suomenratsut ry:n Pohjanmaan aluekerhon puheenjohtajana ja oli yksi vahva vaikuttaja aluekerhon perustuksessa. Aluekerho on toiminut nyt kuusi vuotta ja saanut aikaan vireää toimintaa. Aluekerho järjestää suomenratsukoille koulutusta, valmennusta ja muita tilaisuuksia. Se myös tiedottaa ja markkinoi alueellisia ja valtakunnallisia suomenhevostapahtumia ja tilaisuuksia sekä palkitsee alueen menestyneitä suomenhevosia, -ratsukoita, -kasvattajia ja -varsojen omistajia. Salo korosti selkeän viestinnän tärkeyttä, jotta ihmiset saavat tietoa tapahtumista riittävän ajoissa ja pääsevät näin osallistumaan.

Jyrki Korhonen saapui esittelemään ravikuningas Köppisen tarinan varsasta fanijoukon ympäröimäksi kuninkaaksi. Yleisöllä oli ilo ja kunnia päästä kuulemaan sekä näkemään matkaa lukuisten valokuvien parissa. Seminaaripäivän juontajalla piiriagronomi emeritus Eero Perttusella on ollut suuri merkitys Köppisen elämään, sillä sen emän Veto-Voltin orivalintoja pohtiessa oli päädytty kyselemään vinkkejä alan osaajalta ja Perttunen oli suositellut Liisingin valintaa. Näin Köppinen sai alkunsa. Köppinen vietti vieroituksen jälkeistä varsa-aikaansa pihatossa Risto Väreen tallilla ja jäi sinne myös opetukseen. Opetuksen jälkeen Korhonen jatkoi valmentamista ja kertoi, että periaatteena oli saada usein liikettä jäntevällä ja hyvällä tyylillä. Köppinen suoritti koelähdön kolmivuotiaana. Nelivuotiaana se kävi harjoittelemassa porukkatreeniä helmikuusta lokakuuhun Tapio Perttusen valmennuksessa Orimattilassa. Tällöin tuli myös selväksi, ettei Köppinen ollut ison tallin hevonen, sillä se ärsyyntyi valtavasti ohi kulkevista hevosista rikkoen useita juomakuppeja. Köppisen kilpailu-ura alkoi nelivuotiskaudella ja se tienasi tuolloin 8000 euroa. Korhonen pitää Köppisen pitkän uran salaisuutena sitä, että sen fysiikka on rakentunut nuoresta lähtien hyvin vahvaksi säännöllisellä liikkeellä. Se ei myöskään päässyt nuorena heti niin kovaa, että olisi liioin väsyttänyt itseään. Köppinen on erityisen tunnettu laajasta ja näkyvästä fanikulttuuristaan. Köppisellä on omat Facebook-sivut, joilla on 5 738 tykkääjää ja 5 701 seuraajaa. Korhonen kertoi faniporukan alkaneen rakentua ensin sukulaisista ja Maija-vaimon tuttavista koiraharrastuksen parista. Hän kannusti kaikkia olemaan rohkeita ja tuomaan hevosten persoonia esiin ja viestimään niistä. Korhonen kertoi tulevan kesän suurkilpailusuunnitelmista ja muistutti, että Köppinen palvelee nyt myös tammanomistajia kilpailukaudellaan.

Anna-Kaisa Tenhunen esitteli sukutilansa toimintaa ja etenkin tilan siitostammoja sekä niiden jälkeläisiä. Tilalla on kasvatettu jo usean sukupolven ajan menestyksekkäitä suomenhevosravureita. Tenhunen kertoi avoimesti myös siitä, kuinka nuoren naisen on pitänyt tehdä kovasti töitä uskottavuuden eteen ammattimaisena kasvattajana. Sinnikkyys on kuitenkin tuottanut hedelmää, sillä esimerkkeinä kasvateista voidaan mainita ikäluokkahuiput Vixus ja Vixen.

Tilaisuuden päätti tuttuun tapaan asiantuntijoiden paneeli, jossa tällä kertaa osallistujina olivat Heidi Salo, Jyrki Korhonen, Anna-Kaisa Tenhunen ja Terttu Peltonen. Yleisö sai esittää kysymyksiään ja lopuksi panelistit kertoivat omat näkemyksensä suomenhevosen tulevaisuudesta. Yleinen näkemys tulevaisuudesta oli varsin positiivinen. Suomenhevosen todettiin nauttivan suosiota, jota kehotettiin ylläpitämään. Uusi suomenhevosravureiden kasvattajakilpailu ja jaettavan rahan määrä kannustavat nyt monia panostamaan juuri suomenhevoseen. Suomenhevosratsujen puolelle toivottaisiin myös ravipuolen tyylistä aikaiseen kilpailemiseen kannustamista. Varsamäärien nostoa peräänkuulutettiin voimakkaasti, sillä suomenhevosten kysynnän todettiin olevan selvässä nousussa ja siihen tulisi nyt pystyä vastaamaan.

 

Jalostusta ja varsan kasvatusta kimpassa?

Kirjoituksen on laatinut Suvi Takala, HAMK

Suvi on Hämeen ammattikorkeakoulun hevostalouden  toisen vuoden opiskelija ja tekee parhaillaan asiantuntijaharjoitteluaan Uudet hevoskasvattajat-hankkeelle

 

Uudet hevoskasvattajat- hankkeen koulutuspäivät tarjoavat uusien ja ajankohtaisten tietojen lisäksi mahdollisuuden verkostoitua ja tutustua uusiin ihmisiin. Aamukahvin ja lounaan aikana on mukavaa jutustella ja jakaa näkemyksiä sekä kokemuksia. Kun saadaan kokoon joukko hevosalan harrastajia ja ammattilaisia, ei puheenaiheen löytyminen useinkaan tuota ongelmaa ja tämähän on hankkeen toteuttamaa tiedonvälitystä parhaimmillaan.

Minulla oli ilo tutustua Jalostus ja siitoseläimen valinta- koulutuspäivässä 8.12.2017 monialaiseen ammattilaiseen Piia Solajärveen. Solajärvi on ratsastajiin erikoistunut urheiluvalmentaja. Työnsä puolesta hän keskittyy ihmisten kokonaisvaltaiseen kehonhallintaan ja avustaa myös suunnitelmalliseen valmentautumiseen biomekaniikan, valmennussuunnitelmien ja ravitsemuksen keinoin. Hevoset ovat olleet Solajärven elämässään mukana hyvin nuoresta lähtien ja hän on toiminut ratsuttajan tehtävissä asuessaan Sveitsissä. Omakohtaista kokemusta on kertynyt myös kilpaurheilusta, sillä hän on entinen ammattijalkapalloilija Sveitsin A- liigasta. Loukkaantuminen omassa urheilulajissa toi kuitenkin esteen myös ratsuttajana toimimiseen. Loukkaantumisen myötä Solajärvi päätti lähteä opiskelemaan. Hevoset jäivät joksikin aikaa hiukan syrjään, mutta ajatus kaihersi kuitenkin Piian mieltä, kuinka löytäisin sopivan tavan harrastaa hevosia? Vastaus kysymykseen oli tietenkin kasvattaminen.

Ensimmäisen oman siitostamman Solajärvi osti vuonna 2006 Saksasta. Hän on alusta asti keskittynyt kansainväliseen ja laadukkaaseen hevosainekseen. Nyt hän kasvattaa hevosia Swamphill- kasvattajanimellä Vihdissä ja toiminnan erikoisuutena on kimppaomistajuus. Tällä hetkellä Solajärvellä on kuusi siitostammaa, joista viidellä omistusmuotona on kimppa. Tammoja on jaettu kahdesta kymmeneen osuuteen. Jokainen kimppa sitoutuu siihen, että toiminnan tarkoituksena on tuottaa varsoja myyntiin. Toiminta halutaan pitää pienenä, jotta hevosten laatu voidaan pitää korkeana. Kasvatuspuolella kimppaomistaminen on vielä harvinaista verrattuna raviurheiluun, ja siellä tapahtuvaan kimppaomistamiseen, mutta Solajärven mukaan kysyntää tällaiseen kasvatusmalliin olisi kyllä kovastikin.

Kasvatustoiminta vaatii paljon kokemusta ja tietotaitoa. Kimppaomistajuus siitostammassa on hieno tapa päästä oppimaan kasvattamisesta ja siihen liittyvästä toiminnasta kokeneen ihmisen mukana. Solajärvi sanoo kimppalaisten yllättyneen siitä, kuinka paljon kasvatustoiminnassa todellakin tapahtuu: on orivalintoja, kiimakontrollia, siemennyksiä, tiineyden etenemisen seurantaa, ultrauksia, ruokinnan mukauttamista, se suuri päivä eli varsominen sekä varsan nopean kehityksen vaihe vieroituksineen ja lopulta myynti. Myös mahdollisen tulevan kilpauran seuranta on antoisaa, kun hevosen alkutaival on läheltä nähty. Solajärvi vakuuttaa kimppakasvattamisen toimineen hyvin: “Parasta kimppaomistamisessa on tiedonjakamisen ilo. Kimppalaiset ovat hyvin innokkaita ja meidän kimpoissa vastuuta jaetaan kimpan sisällä. Näin myös taloudelliset riskitkin pienenevät ja ihmiset saavat harrastaa kohtuullisin kustannuksin.”

Kimppalaiset saavat informaatiota kuukausittain yhteisen WhatApp-ryhmänsä kautta sekä kimpan omissa kokouksissa. Toiminnassa on tärkeää hyvät ja selkeät sopimukset. Solajärvi on myös suorittamassa hevoskimpan vetäjille järjestettävää koulutusta. Koulutuksen käyneiden henkilöiden vetämät, laatukriteerit täyttävät kimppatallit voivat hakea kimppatallien laatumerkkiä.

Solajärvi toivoo, että jalostus- ja kasvatustoiminnassa kimpat lisääntyisivät ja kasvattajat tekisivät myös enemmän yhteistyötä keskenään. Hänestä suomalaisilla hevoskasvattajilla on mahdollisuus kasvattaa hyviä vientituotteita ulkomaille saakka. ”Näemme usein etenkin talvet negatiivisena asiana hevoskasvatuksen kannalta. Voisimme kääntää ajatuksen niin, että talviolosuhteet ja monimuotoinen maasto luovat meillä Suomessa kasvatetuille varsoille paremmat olosuhteet koordinaation kehittymiselle. Tällä on mielestäni suuri vaikutus kilpahevosten tulevaisuuteen”, Solajärvi kannustaa.

Maatalous muuttuu – muuttuuko hevoskasvatus?

Hevoskasvatus sinnittelee maatalouden muutoksessa

Hevoset ja maaseutu ovat aina kuuluneet yhteen. Tammat varsoineen ovat tuttu näky maaseudun maisemassa, mutta maatalouden rakennemuutos, tukipolitiikan muutokset ja taloudelliset suhdanteet ovat ravistelleet kotimaista hevoskasvatusta viime vuosien aikana. Syntyneiden varsojen lukumäärä polskii aallonpohjassa eikä ole saanut toivottua nostetta.

Maatalouden muutokset vaikuttavat hevosten kasvatukseen

Maatilojen määrä Suomessa on puoliintunut muutamassa kymmenessä vuodessa. Tällä hetkellä maatiloja on hieman alle 50 000, ja vain joka kolmannella maatilalla on eläimiä (Suomen virallinen tilasto). Maatiloja, joilla on hevosia, on kolmisen tuhatta (Hippolis ym. n.d.). Näistä hieman alle 2 000 tilaa on sellaisia, jotka ovat ilmoittaneet päätuotantosuunnakseen hevostalouden. Myös monialaiset tilat tarjoavat hevosiin liittyviä palveluita, mutta tilasto ei erittele, mitä ”muu hevostoiminta” käsittää. Sen alla voi olla esimerkiksi siitostoimintaan liittyvää karsinapaikkavuokrausta.

Nykyään 27 prosenttia maamme 75 000 hevosesta asuu maatiloilla (Hippolis ym. n.d.). Hevosmäärä maatiloilla on laskenut tasaiseen tahtiin, vaikka hevosten lukumäärä on 1990-luvun lopusta kasvanut jopa neljänneksen. Hevosten asema nykymaataloudessa on muuttunut oleellisesti muutaman vuoden sisällä maataloustukien muutoksen yhteydessä.

Tukiehdot eläinyksikkömääritelmineen ja tukialueineen tiukkenivat ja maksettavat tukisummat pienenivät. Samaa tahtia vähenivät niin tukikelpoiset hevoset kuin tukea saaneet maatilat (Hippolis ym. n.d.). Aikaisemmin hevoset kuuluivat kansallisen kotieläintuen piiriin, mutta kyseistä tukea ei ole maksettu hevosista enää vuoden 2016 jälkeen. Kansallinen kotieläintuki oli suunnattu nimenomaan kotimaisen kasvatuksen edistämiseksi ja suomenhevoskannan säilyttämiseksi. Sen piirissä olivat siitostammat, suomenhevoset sekä muut yksi‒kolmevuotiaat Suomessa syntyneet hevoset ja ponit.

Suomen Hippoksen tilaamien, opinnäytetyönä tehtyjen tutkimusten mukaan kasvattajista nelisenkymmentä prosenttia on EU-tukiin oikeutettuja (Lehmusvaara 2011, 12; Korhonen 2015, 15). Se, aiheuttaako EU-tukien lakkaaminen kasvatustoiminnan muutoksia, jää nähtäväksi. Suomen Hippoksen kasvattajapalkintoja on arvostettu jopa kansallista kotieläintukea enemmän (Korhonen 2015, 16). Järjestelmää on uusittu ja vuodesta 2016 alkaen hevoskasvatukseen kohdentuu entistä enemmän varoja (Suomen Hippos 2013).

Kasvatustoiminnan kehityssuuntia selvitetty

Kymmenen vuotta sitten tehdyn selvityksen mukaan hevoskasvatus oli yleisin yritystallien päätoimintamuoto (33 prosenttia) (Pussinen ym. 2007, 18). Jo tällöin todettiin, että hevostaloudessa on yleistä usean toimintamuodon harjoittaminen. Harvoin hevoskasvatus on maatilan ainoa toimintamuoto, ja on yleistä, että hevosia kasvatetaan muun toiminnan ohessa, lähinnä sivuelinkeinona. Erityisesti omaan käyttöön hevosia kasvatetaan myös harrastuksena eikä niinkään ansiomielessä.

Suomen Gallup Elintarviketieto Oy selvitti vuonna 2016 hevostilojen kehityssuuntia valtakunnallisesti. Maatilojen kehitysnäkymät 2022 -kyselyssä oli mukana reilut 150 hevostaloutta harjoittavaa tilaa, joilla oli enemmän kuin kaksi hevosta. Kysymykset käsittelivät maatilojen tulevaisuuden näkymiä, tulevia kotieläinten määriä, tilanpidon jatkuvuutta ja muita kehityssuuntia. Tutkimuksessa hevoskasvatus tai oriasematoiminta oli pääasiallinen hevostalouden toimintamuoto kolmasosalla (29 prosenttia) toimintamuotonsa määritelleistä hevostiloista. Tämä on samaa luokkaa kuin aiemmissa tutkimuksissa on arvioitu (Pussinen & Thuneberg 2010).

Hevoskasvatusta harjoitetaan tyypillisesti muun toiminnan ohessa, eikä hevostalouden merkitys maatilan toimeentulon kannalta ole merkittävintä.
Maatilojen kehitysnäkymät -tutkimuksessa hevoskasvattajista 85 prosenttia vastasi, että hevostalous on sivuelinkeino, jolla on jokin verran merkitystä toimeentulolle. ”Hard core” -kasvattajia on harvassa – maatiloillakin. Hevoskasvatustiloista 60 prosenttia harjoitti myös vähintään yhtä ‒ ja enimmillään kolmea ‒ muuta tuotantosuuntaa. Yleisin yhdistelmä on hevostalouden yhdistäminen maidontuotantoon, seuraavina nautojen teuraskasvatukseen ja muuhun nautakarjatalouteen, kuten vasikka- tai hiehokasvatukseen. Myös emolehmiä ja lampaita pidettiin tilalla hevosten lisäksi.

Uusia hevoskasvattajia tarvitaan

Hevoskasvattajat ikääntyvät, ja toiminta kaipaa jatkajia tai täysin uusia ihmisiä. Tilanne on pitkälti sama kuin muunkin suomalaisen maaseudun yrittäjäkunnan parissa. Aineiston kasvattaja-maatilayrittäjät olivat keskimäärin 51-vuotiaita. Maatalous- ja puutarhayritysten rakenne -tilastossa kaikkien viljelijöiden keski-ikä yksityishenkilöiden omistamilla tiloilla on samainen 51 vuotta (Suomen virallinen tilasto), ja viljelijöiden keski-iän nousu onkin yleinen suuntaus. Kotieläintiloilla on yleisesti hieman nuorempaa väkeä, mutta vilja- ja muilla kasvitiloilla hevostaloustilallisiakin iäkkäämpää viljelijäkuntaa.

Kasvatustoimintaa harjoittavilla tiloilla on peltoa noin 70 hehtaaria, mikä on jonkin verran vähemmän kuin tutkimuksen muissa tuotantosuunnissa. Tämä on kuitenkin enemmän kuin suomalaisilla maatalous- ja puutarhayrityksillä, joilla peltoa on keskimäärin 45 hehtaaria (Suomen virallinen tilasto). Käytännössä kaikki hallinnassa olevat hevoset pidetään ympärivuotisesti kotitilalla, ja on todennäköistä, että rehutuotanto on suhteellisen omavaraista. Tätä tukevat myös vastaukset maatilayrittäjien koulutustarpeista: tuet ja peltoviljely olivat koulutustarpeiden kärjessä, ja kertovat tiloilla harjoitettavasta kasvinviljelystä.

Hevoskasvatustiloilla on keskimäärin kymmenen hevosta tai ponia. Sekä omien että vieraiden hevosten yhteismäärä näyttäisi putoavan reilusti vuoteen 2022 mennessä. Ennakoiko tämä tietoista hevosten vähentämistä, vai ollaanko tulevaisuuden arvioissa vain turhan varovaisia?

Hevosjalostus painottui suomenhevosiin, sillä 60 prosenttia kasvatti suomenhevosia joko ravureiksi tai ratsuiksi. Lämminveristen ravihevosten jalostusta harjoitti viidennes,ja sitä vielä pienempi osuus lämminveristen ratsujen tai ponien jalostusta. Rotujakauma kertoo, että maatilat toimivat perinteisen hevostalouden parissa. Suomenhevonen on osa maaseutua. Samoin ravihevosia on yleisesti kasvatettu maaseututalleilla, ja valmennusolosuhteet voivatkin olla metsäteillä erityisen hyvät. Sen sijaan ratsu- ja ponijalostus on osin urbaanimpaa, vaikka maaseutu laitumineen tarjoaakin lajista riippumatta mitä parhaimmat olosuhteet nuoren hevosen alkuvaiheeseen.

Hevonen innostaa

Maatilojen kehitysnäkymät -tutkimuksessa yhtenä osa-alueena olivat arviot hevostalouden tulevaisuuden näkymistä. Viiden viime vuoden aikana painopiste on ollut laajentamisessa ja toiminnan säilyttämisessä ennallaan. Tulevaisuudessa kolmannes vastaajista on säilyttämässä toimintansa ennallaan. Huolestuttavaa on, että puolet ilmoitti joko supistavansa (24 prosenttia) tai lopettavansa (24 prosenttia) toiminnan. Noin viidennes on vuokraamassa tai myymässä peltojaan, ja kolmasosa vastasi jatkajan viljelevän peltoja. Ainoastaan muutama tila tulee laajentamaan toimintaansa.

Jo kymmenen vuotta sitten hevoskasvatustalleilla oli vähemmän laajentamishalukkuutta ja enemmän vähentämissuunnitelmia kuin muilla toimintamuodoilla. Toimintaympäristöön tehdyt investoinnit olivat samaa tasoa tai jopa pienempiä muihin toimintamuotoihin verrattuna. Uhkakuvana oli, että harrastustoiminta vaikuttaa heikentävästi päätoimisen yritystoiminnan yleistymiseen. (Pussinen ym. 2007, 30‒31).

Muun yritystoiminnan harjoittaminen maatalouden ohella yleistyy, ja toiminta monipuolistuu (Jokela 2016). Hevoset voivat tarjota tervetulleen lisän toimeentuloon. Etenkin kasvatustoiminta sopii maaseudulle: asiakasvirtaa ei tarvita eikä sijainnilla ole sikäli merkitystä, ja tilaa löytyy niin laiduntamiseen kuin rehuntuotantoon. Hevoskasvatuksen myönteisiä puolia ovat laadulliset arvot ja työn mielekkyys toiminnanharjoittajalle. Hevoskasvatus voi olla tärkeä osa maatilan kokonaisuutta sivuelinkeinona, eikä kasvatustoiminnan tarvitse välttämättä perustua päätoimiseen yrittäjyyteen. Hevostalous voi maatiloilla olla tärkeä innostaja arkeen ja peruste jaksamiseen, olipa toiminta sitten sivutoimista tai täysin harrastemaista.

Thuneberg, T. (2017). Hevoskasvatus sinnittelee maatalouden muutoksessa. HAMK Unlimited Professional 26.10.2017. Haettu 20.11.2017 osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/biotalous-ja-luonnonvara-ala/hevoskasvatus-maatalous/

 

 

 

 

 

 

Ja vielä vähän siitä rakenteesta…

Kirjoituksen on laatinut Suvi Takala, HAMK

Suvi on Hämeen ammattikorkeakoulun hevostalouden  toisen vuoden opiskelija ja tekee parhaillaan asiantuntijaharjoitteluaan Uudet hevoskasvattajat-hankkeelle

 

Rakenteen vaikutus urheiluhevosten terveyteen

Turussa 4.10. pidetyssä koulutuspäivässä  pohdittiin myös hevosten rakenteen ja terveyden välistä suhdetta. Rakenteen vaikutuksesta terveyteen kommentoi keskustelujen lomassa eläinlääkäri Katriina Siikarla.

Hevosen luuston tulee olla sopusuhtainen hevosen runkoon nähden. Myös jalkojen järeyden tulee sopia yhteen suhteessa hevosen rungon kokoon. Urheiluhevosille toivottu lavan rakenne on pitkä ja viisto lapa. Tämä rakenne vaikuttaa ratkaisevasti etujalkojen liikelaajuuteen ja biomekaniikkaan. Lyhyt ja pysty lapa vaikuttaa usein lisäten hevosen etupainoisuutta ja voi altistaa jopa sädeluuontumiin. Pitkä ja voimakaspiirteinen säkä on toivottua urheiluhevosilla. Ominaisuus vaikuttaa lavan kiinnittymispisteisiin ja näin ollen biomekaniikkaan. Pitkä selkä tuo mukanaan pitkän rungon. Pitkä ja notko selkä voivat altistaa selkänikamatulehduksille. Lyhyt selkä tuo kestävyyttä, mutta ongelmaksi voi tällöin muodostua, kuinka jalat mahtuvat liikkumaan rungon alla?

Lanteen ollessa vento ja pitkä, voi ongelmia koitua selän niveliin. Eläinlääkäri Siikarla kehotti tällöin keskittymään selkälihaksien vahvistamiseen. Lanteeseen olisi hyvä hakea riittävää leveyttä ja vahvuutta. Köyry lanne voi kertoa erinäisistä takaosan kiputiloista, mutta tällöin usein myös selkälinja alenee kauttaaltaan. Urheiluhevosilla korostetaan hyvän takaosan tärkeyttä, sillä ”takamoottori” on usein urheilussa vaadittavan vauhdin voimakeskus. Liian suoran lautasen todettiin vaikeuttavan takaosan alle saantia. Takaosaa arvioitaessa käydään läpi kaikki takaraajan kulmaukset ja lautasen sekä reisien lihaksikkuus. Lautasissa tavattava epäsymmetria on usein lihasten surkastumaa, joka kertoo, että hevonen ei ole työskennellyt tasapainoisesti molemmilla jaloillaan.

 

Jalka-asennot

Rakenteellisesti hyvissä jalka-asennoissa tavoitellaan suora-asentoisia, hyväluisia ja kuivia jalkoja, joissa on optimaaliset nivelkulmat. Urheiluhevosten jalat joutuvat usein kovaan rasitukseen ahkeran valmentautumisen ja kovien kilpailuvauhtien takia. Mitä hyväasentoisemman jalat yksilöllä on, sitä paremmat mahdollisuudet sen on kestää terveenä mahdollisimman pitkä ja menestyksekäs kilpaura. Tietyt jalka-asentovirheet paljastuvat etenkin liikkeissä, sillä ne muuttavat monesti myös jalkojen liikeratoja. Aina kuin jalka-asennoissa on poikkeamaa, kuorma asettuu nivelille väärin ja näin alttius rasitusvammoille kasvaa.

Etenkin ravihevosilla etupolven rakenteen merkitys korostuu, sillä kova vauhti ja kaarteet rasittavat niitä enemmän moniin muihin lajeihin verrattuna. Haastavimmaksi etujalkojen rakennevirheyhdistelmäksi koettiin sapelijalkaisuus yhdistettynä sivuttaissiirtymään. Etusäärten rakenteessa kestävyyttä lisäisivät mieluummin lyhyet ja riittävän järeät kuin pitkät ja kapeat sääret. Kintereen osalta sekä liian suora, että käyrä kinner voivat molemmat aiheuttaa pattimuutoksia. Tällöin kintereen alueen kuutioluut alkavat luutua yhteen. Suora kinner lisää myös altistusta takapolvivaivoihin ja käyrillä kintereillä on usein yhteys jänispattivaivaan.

Vuohisen rakenteessa huomiota kannattaa kiinnittää vuohisen pituuteen. Riittävän pitkä vuohinen tuo joustoa liikkeisiin. Liian pitkä ja vento vuohinen tuo lisärasitusta jänteille, pystyn ja lyhyen vuohisen lisätessä liikkeen tuomaa rasitusta nivelille. Kavioissa on tärkeää niiden riittävä koko suhteessa runkoon, muodon symmetrisyys, holvikkuus, kannat ja säteet. On myös hyvä huomata, että jalka-asentojen symmetrisyys on vahvasti sidoksissa kavioiden symmetrisyyteen ruumiinpainon jakautuessa kavioille.

 

Hevosen rakenne -koulutuspäivä Turussa 4.10.2017

Kirjoituksen on laatinut Suvi Takala, HAMK

Suvi on Hämeen ammattikorkeakoulun hevostalouden  toisen vuoden opiskelija ja tekee parhaillaan asiantuntijaharjoitteluaan Uudet hevoskasvattajat-hankkeelle

 

Hevosen rakenne ja sen arvostelu

Hevosen rakenne- koulutuspäivä Turussa antoi suuren annoksen tietoutta hevosten rakenteesta sekä rakennearvostelusta. Vinkkejä saatiin myös hevosten esittämiseen näyttelyissä. Rakennearvostelusta kertomaan oli saapunut Suomen Hippos ry:n puheenjohtajatuomari Outi Ruottinen. Ruottinen toimii myös Etelä-Savon hevosjalostusliiton toiminnanjohtajana ja harrastaa kasvatusta pienimuotoisesti sekä juoksija että pienhevossuunnilla.

Miksi hevosten rakennetta arvioidaan?

Aluksi pysähdyimme miettimään otsikon kysymystä. Rakennearvostelun tehtävänä on palvella hevosjalostusta ja se on myös osa jalostusohjelmaa. Hevosjalostuksessa jalostustavoitteina ovat hyvä suorituskyky, kestävä rakenne ja terve hevonen. Rakenteella on myös vahva vaikutus eläinten hyvinvoinnin turvaamisenkin kannalta. Eläinsuojelulain 8§ mukaan: ” Eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys.”  Hyvän rakenteen vaaliminen edesauttaa, että hevoset pysyvät kestävinä ja terveinä. Etenkin urheiluhevosten kohdalla on syytä pitää mielessä, että suorituskykyä ei tule parantaa terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella.

Näyttelytoiminnan tärkeyttä pohtiessa esiin nousi arvosteluista saatava valtava tiedon määrä. Arvosteluissa tuotetaan informaatiota laajasti käytännön harrastajille; oriinpitäjät, tammanomistajat ja kasvattajat saavat arvokasta tietoa jalostusvalintojaan varten. Myös hevosenomistajat, hevosenostajat sekä valmentajat ja muut toimijat voivat käyttää saatavia tietoja miettiessään hevosen soveltuvuutta käyttötarkoitukseensa. Rakenneominaisuuksilla on korkea periytymisaste, joten arvosteluista saadaan lisäksi vuosittain tärkeää populaatiotason tietoa.

Mistä hevosen rakennearvostelussa on kyse?

Rakennearvostelussa on kyse hevosen ulkoisen olemuksen tarkastelusta eri kulmista. Hevosesta pyritään muodostamaan kokonaiskuva, jonka avulla arvioidaan, kuinka hyvin hevosen eri osat ja yksityiskohdat sopivat yhteen. Tärkeitä asioita kokonaisuuden kannalta ovat hevosen oikeat mittasuhteet ja kokonaisuuden luoma harmonia. Rakennearvostelussa pyritään muodostamaan arvio hevosen rakenteesta suhteutettuna jalostustavoitteisiin ja käyttötarkoitukseen. Arviossa huomioon otetaan hevosen rotu, ikä, sukupuoli ja yleiskunto. Myös lihavuuskunnon todettiin olevan etenkin tyypin arvioinnin haastavuutta lisäävä tekijä. Täysin virheetöntä ja täydellistä rakennetta tuskin koskaan päästään näkemään mutta arvioinnissa haetaankin jalostustavoitteiden mukaista ihannerakennetta. Toivotut ominaisuudet riippuvat rodusta, jalostussuunnasta ja käyttömuodosta. Jalostuksellisestikin olisi tärkeää tuottaa rakenteeltaan käyttötarkoituksiinsa soveltuvia yksilöitä.

Miten hevonen rakennearvostellaan?

Rakennearvostelussa on viisi eri arvostelukohtaa. Rakennetta arvostellessa arvioidaan tyyppi, runko, jalka-asennot ja liikkeiden säännöllisyys, kaviot sekä liikkeet.  Hevosen luusto ja luuranko muodostavat raamit hevosen rakenteelle. Rakenteeseen vaikuttavat muun muassa luiden koko, pituus ja muoto sekä nivelten koko, nikamien lukumäärä ja nivelkulmaukset. Hevosten rakentuessa useista eri yksityiskohdista onkin kokonaiskuvan määrittämiseksi tärkeää arvioida jokainen kohta. Luotettavaan lopputulokseen päästäkseen on edettävä järjestelmällisesti kohta kerrallaan järjestyksen ollessa ”päästä häntään ja jalkoihin”. Minkään epäolennaisen kuten hevosen karisman, värin, suvun, kasvattajan, omistajan tms. ei tule antaa vaikuttaa arvosteluun, vaan on keskityttävä systemaattiseen rakenteen ja anatomian tutkimiseen. Hevonen tulisi saada seisomaan tasaisella alustalla rentona mutta ryhdikkäänä ja tasajaloin. Hevosen tulisi olla hyvässä lihavuuskunnossa ja sillä tulisi olla hyväkuntoiset jalat ja hyvät kaviot.

Hyvä laatutyyppi

Kävimme läpi havainnollisien kuvien avulla eri jalostussuuntien ihanteellisten tyyppien eroja. Lämminveriselle ravihevoselle tyypin kuvaukseen tulisi sopia kevyt, lihaksikas ja urheilullinen. Suomenhevosen juoksijalinjan edustajalle sopisi kuvaus urheilullinen, lihaksikas, vahva lanne ja takaosa. Suomenhevosen ratsujalostuksen suunnalle haluttaisiin edellisen lisäksi vahvaa ylälinjaa. Suomenhevosen työhevoslinjan edustajilta odotetaan vahvarakenteisuutta, pitkää ja syvää runkoa sekä hyvää längensijaa. Suomenhevosen pienhevosjalostus suunnan edustajilta odotetaan sopusuhtaista pienuutta kaikilta osin sekä lisäksi ilmeikkyyttä, jota havainnoidaan yleensä pään piirteistä. Tilaisuudessa näytetyissä kuvissa esiintyneet eri linjojen edustajat osoittivat meille hyvin selkeästi sen, kuinka erilaisia rakenteita tulee eri käyttötarkoituksiin tehdyillä hevosilla todella ollakaan!

Arvostelukohdat

Rakennearvostelussa on viisi eri arvostelukohtaa. Rakennetta arvostellessa arvioidaan tyyppi, runko, jalka-asennot ja liikkeiden säännöllisyys, kaviot sekä liikkeet.

Tyyppi

Hevosen tyyppiä arvostellessa tarkastellaan hevosen koko olemusta ja sen luomaa yleisvaikutelmaa. Tyypit jaetaan kolmeen osaan; rotutyyppi, sukupuolityyppi ja laatutyppi. Tyypit voidaan arvioida yhdessä, jos ne eivät poikkea toisistaan. Huomiota kiinnitetään mm. keveyteen/vankkuuteen, lihaksikkuuteen, ryhdikkyyteen/etupainoisuuteen, korkea-/matalajalkaisuuteen, rungon malliin, kokoon, urheilullisuuteen, jalouteen ja yleiseen eri osien yhteensopivuuteen ja tasapainoon.

Runko

Rungosta tarkastellaan ensin yleisvaikutelma, jonka jälkeen käydään läpi rungon eri osat järjestelmällisesti päästä häntään. Arvostelujärjestys: pää, kaula, lapa, säkä, selkä, lanne ja lautanen. Tarkastelu suoritetaan edestä, sivulta ja takaa. Hyvä runko on sopusuhtainen ja lihaksikas. Sopusuhtainen runko jakaantuu kolmeen yhtä suureen osaan. Ensimmäinen osa käsittää rinnan, lavan ja sään. Toinen osa selän ja lanteen ja kolmas osa lautasen.

Jalka-asennot ja liikkeiden säännöllisyys

Jaloista arvostellaan niiden asennot, luusto ja kovuus. Jalkojen tulisi olla suora-asentoiset, hyväluiset ja kuivat, ja niissä tulisi olla optimaaliset nivelkulmat ja suorat jalka-akselit. Tarkastelu suoritetaan sivulta, edestä ja takaa. Huomiota kiinnitetään myös jalkojen eri osien pituuteen, leveyteen, muotoon, kokoon, nivelkulmiin ja jalka-akseleihin. Arvostelussa otetaan huomioon kokonaisuus ja liikkeiden säännöllisyys.

Kaviot

Kavioiden arvostelussa tarkastellaan niiden kokoa, muotoa ja symmetriaa, holvikkuutta, kantojen leveyttä/ahtautta, säteiden kokoa ja sarveisen laatua. Kavioita tarkastellaan edestä, sivuilta ja pohjasta. Hyvät kaviot ovat holvikkaat, symmetriset ja leveäkantaiset. Niissä on hyvät säteet sekä paksu sileä sarveinen. Kavioiden koon tulee olla riittävä hevoseen nähden. Kaviopisteisiin vaikuttaa laskevasti mm. epäsymmetrisyys, matalapohjaisuus, ahdaskantaisuus, matalakantaisuus, vetäytyneet kannat, renkaisuus sekä lohkeillut ja halkeillut sarveinen. Jos jalka-asennoissa on selkeitä poikkeamia normaalista, vaikuttaa se yleensä myös kavioiden epäsymmetrisyyteen painon jakautuessa kavioihin epätasaisesti.

Liikkeet

Liikkeiden arvostelu tapahtuu käynnissä ja ravissa. Liikkeistä tarkastellaan niiden säännöllisyyttä, joihin jalka-asennoilla on yleensä vaikutusta. Lisäksi arvioidaan liikkeiden mekaniikkaa. Tarkastelu tapahtuu edestä ja takaa katsottuna. Arvostelun kannalta on tärkeää saada hevonen kulkemaan suoraan ja suorassa. Suorat ja riittävän väljät liikkeet ovat toki toivottuja.

Käytännössä?

Aamupäivän teoriaosuuksien jälkeen siirryimme Metsämäen varikkoalueen valjastuskatoksille. Siellä meitä oli vastassa Harri Koivusen valmentama 4- vuotias lämminveriruuna Questionmark Me (13,4aly 16,8ke vs. 16 540€) hoitajansa Terri Lehtosen kanssa. Questionmark Me toimi koulutuspäivämme demohevosena. Myös hevosen kasvattaja Irma-Riitta Tammelin osallistui koulutuspäivään. Tammelin toimii yhtenä Uudet Hevoskasvattajat- hankkeen kasvattajakummina.

 

Katoksilla hevosesta mitattiin säkäkorkeus, lautaskorkeus, rungon pituus, rinnan leveys ja etusäären ympärys. Tämän jälkeen hevosta esitettiin liikkeessä kolmion muotoisella reitillä, jossa hevosen liikkeet oli mahdollista nähdä takaa, sivulta ja edestä. Esittäessä olisi tärkeää saada hevonen rennoksi ja kulkemaan mahdollisimman suoraan. Liikkeitä tutkimme käynnissä ja ravissa. Sen jälkeen siirryimme rakenteen arviointiin ja kävimme kokonaisuuden läpi systemaattisesti pala palalta. Rakennetta arvioidessa hevosen kokonaiskuvan hahmottamista auttaa, kun katsoo hevosta sen harjattomalta puolelta. Myös auringonvalon merkitys on hyvä huomioida. Demohevonen vahvisti käsitystä siitä, että hyvällä rakenteella on yhteys hyviin suorituksiin ja kestävyyteen.

Kehitä silmääsi ja ala nähdä!

Rakenteen arvioinnissa voi itseään kehittää vain katsomalla ja tarkistelemalla erilaisia hevosia. Anna silmiesi kiertää eri hevosissa ja muodosta oma näkemyksesi hevosen anatomiasta sekä rakenteesta. Hae sama rutiini ja systemaattinen järjestys arviointiin. Hae symmetrisyyksiä, tasapainoisuutta, suoruutta ja etsi poikkeamia. Muista ottaa myös arvioinnissa olosuhteet huomioon; onko alusta tasainen, millainen valaistus, onko hevonen rento ja seisooko se tasajaloin?

Karsinan kalterien yli kurkkien ei kukaan voi muodostaa luotettavaa näkemystä minkään hevosen rakenteesta. Jotta rakennearvostelusta saa konkreettista hyötyä, on ensin syytä opetella alan termistöä. Aluksi on otettava hevosen anatomia haltuun ja ymmärrettävä eri ruumiinosat ja niiden tehtävät. Kun ymmärrät ja osaat termit, niin silloin tiedät mitä näet. Myös keskustelu ja mielipiteiden vaihto ovat näin sujuvampaa, kun kieli on sama.  Termejä ja niiden käyttötapaa voi oppia esimerkiksi rakennearvosteluja lukemalla.

 

Ostopäätöksen ABC varsahuutokaupassa

Henrikki Halme

Huutokauppaperinne Suomessa vahvistuu hitaasti mutta varmasti. Myytävien hevosten lukumäärä ei päätä huimaa mutta koko ikäluokasta jo jonkinmoinen prosentti myydään huutokaupassa. Huutokauppaluettelossa esiteltävät hevosten suvut ovat tätä nykyä ja hyvää tasoa, huippusukuisiakin löytyy. Myytävät hevoset ovat yksilöinä myös aiempaa paremmin huutokauppaa varten valmisteltuja. Vain hinnoissa on enää toivomisen varaa.

Hinnat eivät nouse yhdessä yössä mutta määrätietoinen työ kantaa jo hedelmää. Huutokaupan markkinoinnissa myytävien hevosten hyväsukuisuus on ensisijaisen tärkeää. Markkinoinnissa auttaa myös aiemmissa huutokaupoissa myydyt sittemmin radoilla menestyneet hevoset. Ne tuovat hevosten taustajoukot varmasti uudelleen kaupoille sekä saattavat houkutella kateelliset naapuritkin kauppapaikalle.

Vaikka huutokaupassa myytyjen hevosten määrä on Suomessa pieni, kasvaa menestyvien hevosten lista mukavasti vuosi vuodelta. Tänä vuonna Tammakriteriumin voittanut 3-vuotias Gloria Web (Donerail-Andover Hall) sekä euroopanennätystamma 4-vuotias Ratu Royal (Credit Winner-Alf Palema) ovat tuoreimmat nimet menestyjien listalla ja osoittavat myös sen, että huutokauppasivujen kulmia kannattaa taitella myös tammojen kohdalla.

Kahdentoista eniten ansainneen huutokaupoissa Suomessa myydyn hevosen joukossa on yksitoista lämminveristä ja yksi suomenhevonen. Suomenhevosia huutokaupoissa on kaikkiaan myyty vain vähän. Tänä vuonna suomenhevosia on myytävänä kolme varsaa.


Eniten ansainnut huutokauppahevonen on Kasvattajakruunun voittanut sittemmin Ranskassakin menestynyt Oz Kemp (Barbeque-Speedy Somolli) 255 580 euron ansioillaan. Toisena tulee Suomen Mestari Air Force (Speedy Tomali-Cold Comfort) 250 514 e ja kolmantena Kriteriumin kakkonen ja Derbyn kolmonen Owen Kemp (Southwind Pinnacle-Gus Lobell) 231 165 e.

Seuraavana listalla tulevat kolme kovaa tammaa: Kriteriumin ja St. Legerin sankaritar Bosses Lily (The Bosses Lindy-Donerail) 210 812 e, ravikuningatar Milia (Kihin Hiski-Patrik) 177 245 e sekä Villinmiehen Tammakilvan voittanut Stoneisle Lilian (SJ’s Caviar-Lindy Lane) 177 008 e.

Jälkimmäisen kuusikon parhaiden varsojen listan muodostavat Uuteen-Seelantiin viety Derbyn kolmonen Daryl Boko (Majestic Son-Donerail) 136 601 e, Sundsvik Saigon (Diamond Circle-Recourse) 125 606 e, Lars Lindbergin muistoajon voittaja Part Two (Offshore Dream-Wired Pine) 109 791 e, Suur-Hollolan Best Ladyn kakkonen Alice Laukko (Choctaw Brave-Cotton Hanover) 107 950 e, Kymenlaakso-ajon kakkonen Name It Kemp (Express Ride-Speedy Crown) 93 559 e ja Derbyn kakkonen Sahara B Boy (Make It Happen-Alf Palema) 92 975 e.

Ketkä tämän vuoden huutokaupasta nousevat menestyjien listalle? Mistä on hyvät hevoset tehty? Yleisesti voidaan ajatella, että menestykseen tarvitaan huippuluokan isäori, hyvä emätamma ja mikä tärkeintä: niiden tulisi sopia toisilleen. Aika ilmeistä, mutta ei sittenkään niin helppoa.

Pelkkien isäoriitten tuntemuksellakin pääsee aika pitkälle. Isäoriin suku, kilpailutulokset, jälkeläisnäytöt ja maine periyttäjänä vaihtelevat mutta BLUP-jalostusindeksit ovat oriin varsamaksun ohella harvaa tarjolla olevaa faktaa – ja nimenomaan sellaista, jota ei huutokauppaluettelo kerro.

BLUP-jalostusindeksit auttavat isäoriin valinnassa mutta niiden kanssa pitää olla suurpiirteinen. Pelkän suvun ja kilpailutulosten perusteella lasketut yksilökohtaiset indeksit (merkitty tähdellä) ovat pääsääntöisesti jälkeläisperusteisia korkeampia ja arvosteluvarmuudeltaan heikompia ja niillä on tapana pudota jälkeläisten tultua radoille, jolloin myös arvosteluvarmuus paranee.

Vuoden 2017 huutokaupan isäoriitten jalostusindeksit ja astutusmaksut

Ori BLUP-jalostusindeksi          Astutusmaksu e

Archduke Kemp 131                    2 150
Arrow Tilly 107*                           ?
Brad De Veluwe 157*                  3 844
Broadway Hall 125                      5 945
Citation Lindy 120                       1 200
Classic Photo 124                         4 249
Coktail Jet 123                              6 671
EL Glide 115                                  1 116
EL Mikko 122                               1 500
Even Better Odds 118                 1 940
Ganymede 130                             6 051
Garlands Dream 124*                 1 050
Il Villaggio 128*                           2 550
Inspiration Ride 122                      990
International Chip 119                   850
Johnny William 132*                     ?
Le Cannibale 142*                       1 950
Le Monteil 114                              1 550
Lexus Font 126*                           1 550
Like A Prayer 122                        3 038
Love You 138                              10 391
Make It Happen 126                   3 160
Mr Pine Chip 124                        2 240
Muscle Hill 131                          31 675
Muscle Mass 134                         7 232
Muscles Yankee 132                   9 832
Othello Kemp 112                        1 711
Pastor Stephen 124*                  4 625
Pilgrims Taj 118                          3 175
Quaker Jet 125                            5 679
Quite Easy 142                            5 030
Raja Mirchi 124                          6 572
Revenue 122                               4 200
SJ’s Caviar 133                           5 632
SJ’s Photo 128                           4 811
Tannerman Can 121*                1 185
The Bosses Lindy 131               2 048
Timoko 121*                               5 896
Zola Boko 130                            5 030

Huiman Pyste 116                        700
Kihisee 134*                                  750
Tuisku-Topi 124                           950

Kun tutkitaan tarkemmin myytävien hevosten isä-emänisä-yhdistelmiä, saadaan jo enemmän osviittaa. Isä ja emänisä kattavat hevosen perimästä 75 % ja jos ne muodostavat niin sanotun kultaisen yhdistelmän tai edes jotain sinnepäin, niin ainakin jotain hyvää hevosen sukutaulussa silloin on.

Tämän vuoden huutokauppaluettelossa esillä olevat sukuyhdistelmät ovat tuottaneet mm. seuraavat hevoset:


Hevonen Isä-emänisä
Giovanni De Veluwe 16,5ake(4) Brad De Veluwe-Express Ride

Ginger Cake m15,4 Broadway Hall-Dream Vacation

Cavier Cartal 14,4 Broadway Hall-SJ’s Caviar

Action Broadway 09,6 Broadway Hall-SJ’s Photo

Nice My Sin 14,9 Classic Photo-Express It

Dicentra Dream A.T. 15,3ake(5) Coktail Jet-Andover Hall

E.V. Dream 17,4aly(3) EL Mikko-Pine Chip
Camilla Sisu 15,8ake(5) Even Better Odds-Sugarcane Hanover

MAS Backstabber 15,3ake(3) Il Villaggio-Windsong’s Legacy

Leemark’s Ego 18,5ake(4) International Chip-Broadway Hall
Body Surfing 11,2 Like A Prayer-Donerail
Davidson Web 13,4 Like A Prayer-Express Ride
Feel The Love 14,5 Love You-Credit Winner

Radieux 10,5 Love You-Viking Kronos

Ramble On 14,0 Make It Happen-Love You

Twilight Laday 13,1 Mr Pine Chip-Angus Hall
Amour d’Inverne 12,9 Mr Pine Chip-Love You
Drabant Cape 14,4 Mr Pine Chip-Muscles Yankee

Falk On Hill 11,0 Muscle Hill-Viking Kronos
Muscle Hustle 09,8 Muscle Mass-Cantab Hall

Rocket Zet 10,6 Muscles Yankee-Viking Kronos
BWT Candyman 18,5ke(3) Pilgrims Taj-Yankee Glide
Hot Collection 15,8aly(4) Please Poppy-Windsong’s Legacy
Quick Deal 09,2 Revenue-SJ’s Photo

Devon Am 12,2 Raja Mirchi-Love You
Mythical Lindy 09,9 SJ’s Caviar-Lindy Lane
Chimon 11,3 SJ’s Caviar-Muscles Yankee

Shadow Woodland 10,2 The Bosses Lindy-Credit Winner

Bosses Lily 11,7 The Bosses Lindy-Donerail

Uptown Pilot 13,8 The Bosses Lindy-Supergill

Always So Easy 14,4 Quite Easy-Lindy Lane
Alvena Vanja 15,3ly(4) Zola Boko-Andover Hall

Cooling Break O.O. 16,2ake(3) Zola Boko-Credit Winner
Linus Boy 12,4 Zola Boko-Varenne

Grappen 14,1 Zola Boko-Yankee Glide

Vinha Topi 29,2ake(5) Tuisku-Topi-Viesker

Yhdistelmän toimivuuden arvioimiseen olisi hyvä käyttää aikaa, sillä pelkkä yhdistelmän parhaan yksilön löytäminen ei riitä. Pitää pystyä arvioimaan yhdistelmän toimivuutta kokonaisuutena. Sukuyhdistelmiä voi tutkia Blodbankenin, Sophia Pedigreesin ja Sukupostin avulla sekä Svensk Travsportin ja Galoppo e Trotton verkkosivujen kautta. Kyseessä on tuntien työ, mutta se voi hyvinkin kantaa hedelmää ja tuoda kilpailuetua muihin huutajiin nähden.

Huutokauppahevosen emän arvioinnissa kannattaa katsoa ensisijaisesti suvun lisäksi sen omia kilpailu- sekä jälkeläisnäyttöjä, jompia kumpia olisi hyvä olla. Mikäli kyseessä on ajaton tai heikosti menestynyt tamma, jolla ei vielä ole omia kilpailuikäisiä jälkeläisiä, kannattaa painoarvoa antaa emän sisaruksille, varsinkin täyssisaruksille sekä suvulle kokonaisuutena.

Varsan lopullisen hinnan määrää varsan suvun ja rakenteen lisäksi tietysti se kuinka moni huutaja on iskenyt silmänsä juuri kyseiseen yksilöön ja kuinka korkealle he ovat omat rajahintansa asettaneet.

Nostetta ja näkyvyyttä tämän vuoden huutokaupalle tuovat myös uudet jääkiekkojoukkueiden ympärille rakentuvat raviliigat. Ne tulevat myös vaikuttamaan olennaisesti niiden varsojen hinnanmuodostukseen, jotka liigojen ostoslistoilta löytyvät. Mikään muu yksittäinen seikka ei ole vahvistanut huutokauppaa ja siten hevoskasvattajankin asemaa yhtä paljon kuin juuri nämä raviliigat ja raviliigahevoset. Tervehtikäämme siis ilolla näitä liigoja ja niiden puuhamiehiä ja –naisia.

Tästä on kyse:

Hevoshuutokauppa Ypäjällä pe 15.9. klo 18
Osoite: Varsanojantie 63, 32100 Ypäjä
Myytävät hevoset: www.hevoshuutokaupat.fi

Sinimailassäilöheinää varsoille ja tammoille!

Sinimailanen, alfalfa, luserni – rakkaalla lapsella on monta nimeä

Isto Mäki-Tulokas viljelee maatilaansa Sukulassa Forssan kupeessa, ja harjoittaa hevoskasvatusta ja ravihevosten valmennusta. Hän toimii myös Forssan Seudun Hippoksen hallituksessa puheenjohtajana ja onkin tuttu näky Pilvenmäen raviradalla.

Mäki-Tulokas on käyttänyt sinimailasta hevosten rehuna jo muutaman vuoden ajan: aikaisemmin hän hankki sen ostorehuna. Nyt Mäki-Tulokas viljelee sinimailasta toista vuotta itse. Timotei-sinimailas-apilaseos tehdään säilöheinäksi. Ensimmäinen viljelyvuosi oli 2016, jolloin hän korjasi kolme satoa – sitä määrää Mäki-Tulokas ei välttämättä nyt tavoittele. Hän tyytyisi mielellään kahteen satoon, koska kolmas sato on niin märkää korjattavaa.

Mäki-Tulokkaan 37 peltohehtaarista 5 hehtaaria on sinimailasseosta. Viljelyn haasteena hän pitää erityisesti rikkakasvintorjuntaa: vain yksi torjunta-aine sopii sinimailaselle. Siitäkin huolimatta kasvusto tahtoo olla saunakukkaista. Lannoituksen Mäki-Tulokas jättää ensimmäiseltä sadolta tekemättä, koska sinimailanen on typpiomavarainen. Se on palkokasvi, joka sitoo juurinystyröillään typpeä. Lisäksi sinimailasen hyötyihin kuuluu maanparannusvaikutus.

Kun kasvusto niitetään säilöheinäksi, sinimailasen tulisi olla melkeinpä kukassa. Esikuivaus kestää lähes vuorokauden kauemmin kuin pelkän timotein, ja pyrkimys olisi tehdä vieläkin kuivempaa rehua. Mäki-Tulokas ei käytä säilöntäainetta ja tekee rehun pyöröpaaleihin. Rehu maittaa kaikille hevosille hyvin. Sen huomaa siitä, että hevoset valikoivat säilöheinän seasta ensimmäisenä juuri sinimailasen. Käytännössä kaikilla tilan hevosilla on vapaasti karkearehua saatavilla.

Rehuanalyyseissä sinimailassäilöheinän ravintoarvot eivät ole juurikaan eronneet timoteisäilöheinästä, mutta Mäki-Tulokkaan mielestä varsat ovat paremmassa kunnossa kuin aikana, jolloin sinimailasta ei tilalla käytetty.

Mäki-Tulokkaan tallissa käytetään vain kauraa ja säilöheinää kivennäistäydennyksen kera. Tällä yksinkertaisella perusruokinnalla pärjäävät niin kilparavurit kuin siitostammat varsoineen. Laidunkasviksi sinimailanen ei sovi, sillä se on erityisen herkkä tallaantumiselle. Rehumailanen kestäisi kovemman kulutuksen ja sen kokeileminen kiinnostaakin Mäki-Tulokasta.

Maailmalla, etenkin Pohjois-Amerikassa, sinimailanen eli alfalfa on yleinen hevosrehu. Nimenomaan valkuaispitoisuutensa vuoksi se sopii etenkin raskasta työtä tekeville hevosille sekä siitostammoille ja kasvaville varsoille, joiden sekä energian- että valkuaisen tarve on huomattavasti ylläpitotarvetta suurempi.

Jossain määrin sinimailasta mainostetaan myös vatsahaavaongelmaisten rehuna. Jo 17 vuotta sitten amerikkalaiset julkaisivat tutkimuksen, jonka mukaan alfalfa-dieetillä olleilla hevosilla oli vähemmän mahan haavaumia. Sinimailasen todettiin puskuroivan vatsahappoja. (Lue lisää: Nadeau J.A., Andrews F.M., Mathew A.G., Argenzio R.A., Blackford J.T., Sohtell M. & Saxton A.M. 2000. Evaluation of diet as a cause of gastric ulcers in horses. American Journal of Veterinary Research 61(7): 784-90.)

Pikaisella surffailulla löytyy muutamia heinäntuottajia ja tallinpitäjiä, joiden karkearehuvalikoimaan kuuluu sinimailanen. Lisäksi rehumyyjien valikoimista löytyy monia alfalfa-tuotteita, kuten erilaisia viherpellettejä, mutta kyseiset rehut ovat lähinnä ulkomailla tuotettuja ja ulkomaalaisista raaka-aineista. Olisiko tässä markkinarako kotimaiselle sinimailaselle?