Nuoren hevosen hampaat ja suuhygienia

YPÄJÄ SH-RATSUVARSA 2017 -KIMPAN TIEDOTE 23/17

Hevosen suun terveys ja sen vaaliminen on osa hevosen perusterveydenhoitoa, jolla on merkittävä rooli hevosen hyvinvoinnissa. Hammasongelmat vaikeuttavat syömistä, aiheuttavat kipua ja voivat lyhentää hevosen elinikää.

Hevosen ensimmäiset maitohampaat puhkeavat pian syntymän jälkeen. Pikkuvarsalta tarkastetaan, että leuat ovat suorat ja yhtä pitkät, ja keskimmäiset etumaitohampaat osuvat yhteen. Jos kaikki on kunnossa, suu tutkitaan tarkemmin viimeistään silloin, kun varsa on tarkoitus totuttaa kuolaimiin.

Maitohampaat vaihtuvat rautahampaisiin 2½–4½ vuoden iässä. Yläetuhampaat vaihtuvat ensin. Näihin aikoihin suu tutkitaan puolen vuoden välein, jotta esimerkiksi jumiin jääneet maitohampaat havaitaan ajoissa. Tällainen ”ratsastava maitohammas” voi haitata syömistä ja aiheuttaa kipua.

Hevosen kolme taaimmaista poskihammasta kasvavat suoraan pysyviksi hampaiksi. Pysyväksi kasvaa myös kulmahammas, joka oreilla on paikoillaan 3–5-vuotiaana. Sen sijaan tammoilla kulmahampaiden puhkeaminen voi kestää pitempään tai ne voivat jäädä kokonaan puhkeamatta. Pitkäjuurinen kulmahammas on ”turha”, mutta sitä ei yleensä poisteta.

Aikuisella hevosella on 36–44 hammasta, ja kaikki hammasaine on olemassa 5–8-vuotiaalla hevosella. Hampaat ovat pisimmillään kymmensenttisiä ja ne kuluvat 2–3 millimetriä vuodessa, ”loppuakseen” noin 30-vuotiaana. Tätä vanhemmaksi eläville yksilöille on tyypillistä, että niiden hammasluu on kovaa ja hampaat ovat säilyneet erinomaisessa kunnossa. Hevosen hampaat eivät ole erityisen alttiita reikiintymiselle, koska ne työntyvät ulospäin ja kuluvat.

Hevosen hammashuoltoon kuuluu säännöllinen raspaus. Siinä poistetaan hampaisiin muodostuvia piikkejä, koukkuja (isoja piikkejä) ja ramppeja (jotka johtuvat alaleuan 1. poskihampaan kasvusta liian pitkäksi). Ne vahingoittavat limakalvoja ja haittaavat syömistä ja rentoa työskentelyä. Raspatessa poistetaan vain epätasaisuudet, muuten lyhennetään hampaiden ikää. Mitä nopeammin epätasaisuuksiin puututaan, sitä paremmin hampaat kestävät.

Piikkejä syntyy, koska hevosen hampaat kuluvat epätasaisesti. Tämä johtuu siitä, että hevosen alaleuka on yläleukaa kapeampi ja ylähampaissa on suuremmat poimut. Piikkien syntyä edesauttaa se, että hevonen ei pääse käyttämään 14–16 tuntia vuorokaudessa syömiseen, jonka se tekisi ”luonnontilassa”. Piikit poskihampaisiin tulevat ylhäällä ulkosivulle ja alhaalla sisäsivulle.

Onervalla on siisti rivi maitohampaita. Niistä 22 on puhjennut, kolmannet etuhampaat ilmestyvät 6–9 kuukauden iässä. Täydessä setissä on 24 maitohammasta.

Hampaat ja suuhygienia

SRL:nRaviliiga 2014 -ruuna R. R. Nykäisy havainnollistaa hampaiden vaihtumista ekaluokkalaistyyliin.

Joskus hampaita joudutaan poistamaan. Edellisellä sivulla mainitun ”ratsastavan maitohampaan” lisäksi tavallisimmin poistetaan sudenhampaita, jotka kasvavat ensimmäisen yläposkihampaan viereen. Sudenhammas tuntuu 1½ vuoden iässä, mutta ei kehity kaikille.
Sudenhammas poistetaan, koska se osuu helposti kuolaimiin. Lyhytjuurinen hammas saattaa tällöin heilua, mikä on hevosesta erittäin epämiellyttävää tai jopa kivuliasta. Häiritsevistä tuntemuksista päästään pienellä eläinlääkärin operaatiolla.

YouTubeen on ladattu oivallisia videoita, jotka perehdyttävät hevosen suun hoitoon:

Tampereen Hevosklinikan videolla eläinlääkäri Inka Tuominen kertoo ja havainnollistaa, kuinka eläinlääkäri tarkastaa ja huoltaa hevosen suun:


Suomen Hippoksen uunituore video opastaa, kuinka hevosen suun etuosan kunto tarkastetaan kotitallissa:


Syväperehdytykseen vielä Hevostietokeskuksen puolituntinen kuolainten sovittamisesta :


Eläinlääkäri Mirjami Miettinen esiintyy.

Tämän tiedotteen liitteenä on piiriagronomi emeritus Eero Perttusen kuvakokoelma varsanäyttelyissä todetuista purentavioista.
Materiaalia käytetään Hevosopistolla tallimestarin erikoisammattitutkintoon tähtäävässä koulutuksessa.
Siitoshevoselle hyväksytään enintään ½ sentin yläpurenta.